Kaari Martin on kansainvälinen flamencotähti, mutta Martin ei sitä korosta. Sitä paitsi hän on ponnistanut flamencotaustastaan laajemmille vesille, nykytaiteilijaksi.

Kuva Kim Laine.

Koreografi, tanssija ja opettaja Kaari Martin on saanut potkut polvileikkausjonosta, koska on kiireidensä vuoksi kieltäytynyt tarjotusta leikkausajasta tarpeeksi monta kertaa. Hiukan huvittuneena Martin pohtii, että 41-vuotias tanssitaiteilija joutuu toisaalta kyllä miettimään, kuinka kauan pystyy jatkamaan. Ehjä polvi auttaisi tässä pohdinnassa, mutta Martin ei ole juurikaan ollut riskittömien ja tavanomaisten ratkaisujen rakentaja.

Kukaan, joka haluaa varmistaa jaksamisensa, työaikansa ja toimeentulonsa, ei ryhdy vapaaksi tanssitaiteilijaksi eikä varsinkaan flamencotaustalla nykytanssivaltaisessa maassa. Taloudellisesti viisasta ei myöskään ole perustaa kansainvälistä ryhmää, jonka jäsenistä puolet tulee Suomen ulkopuolelta. Järkevää ei ole valmistaa esityksiä, joissa lähes aina on elävä musiikki ja sen myötä monta muusikkoa. Elämää ei helpota sekään, että kahden pienen lapsen vanhemmat ostavat vanhan talon Karjalohjalta, mutta toimisto ja treenisali ovat Helsingin keskustassa. Jos tämän lisäksi vielä opettaa, järjestää flamencofestivaalia ja osallistuu esimerkiksi Tanssin talon ajamiseen, saattaa törmätä ajan puutteeseen.

Kaari Martin kuitenkin tuntuu selviävän vuorokauden ja ihmisen rajallisuudesta. Hän tuntuu jopa saavan lisää virtaa mahdottoman muuttamisesta mahdolliseksi. Koti on kuitenkin tänä vuonna muutettu Helsingin keskustaan. Kaarin ja hänen miehensä, muusikko Roni Martinin elämä ja taide ovat tiukasti samassa nipussa. Pariskunta on johtanut Compañía Kaari Martin -ryhmää yhdessä vuodesta 2004, joka muuttuu Compañía Kaari & Roni Martiniksi tänä syksyllä. Yhteistyönsä he aloittivat 2003 La Kalevala -teoksessa, jonka äänisuunnittelusta Roni Martin vastasi.

Reitti.
Kaari Martin on monen pohjoismaisen flamencoamatöörin ja -ammattilaisen opettaja sekä palkittu ja arvostettu taiteilija myös flamencopiirien ulkopuolella. Hän on suomalaisen flamencon kansainvälisesti tunnetuin nimi, vaikka ei enää kutsukaan tanssiaan flamencoksi, ei edes kokeilevaksi tai nykyflamencoksi, vaan nykytaiteeksi.

Tie tähän päivään on kuitenkin kulkenut vahvasti flamencon kautta. 16-vuotias Kaari näki Carlos Sauran flamencoelokuvan Veren häät (vuodelta 1981) eikä toipunut sen surrealistisesta tunnelmasta eikä rytmeistä. Hän hankkiutui Anna Haarasen flamencotunneille. Hameeseen Martin ei kuitenkaan suostunut pukeutumaan.

Ryhmänsä Kaari Martin perusti vuonna 2002. Sitä edelsivät viidentoista vuoden flamencotanssiopinnot Suomessa ja Espanjassa, missä tärkeimpinä opettajina toimivat tunnetut flamencon kehittäjät ja taiteilijat Antonio Canales, Ángel Rojas ja Rafaela Carrasco. Lisäksi Martin on treenannut Madridissa Nuevo Ballet Español -tanssiryhmän kanssa. Seitsemän vuotta opiskeltuaan hän alkoi opettaa ja esiintyä myöhemmin ensisijaisesti omissa teoksissaan.

Martinille on aina ollut tärkeintä toteuttaa omia visioitaan, ja niihin vaikuttavat vahvasti musiikin ja tanssin lisäksi kuvataiteet, elokuva ja kirjallisuus. Kulttuurikodin tyttärelle taideteosten tekemisessä ensisijaista on päämäärä ja kokonaisuus, jonka mukaan valitaan keinot. On ollut väistämätöntä, ettei hänestä ole tullut perinteisen flamencon esittäjää ja ylläpitäjää.

”Flamencotanssija Reima Nikkinen tuli kadulla vastaan ja kertoi, että oli yhdessä vanhempien flamencotaiteilijoiden kanssa ihmetellyt teostani Korppi ja kello: Mihin on hävinnyt flamencon tanssin, kitaran ja laulun kolmiyhteys? Kysyin häneltä, että etkö sinä maalaa. Hän vastasi, että minä nyt olen sellainen abstrakti maalari. Sanoin hänelle, että minä olen abstrakti tanssija.”

Musiikki.
Martin kuitenkin myöntää, että hänen perustekniikkansa on flamenco. Viimeisin palkintokin tuli 2012 Espanjan tärkeimmässä koreografiakilpailussa, Madridin Certamen de Coreografía de Danza Española y Flamencossa, jossa juuri Korppi ja kello (2010) sai pääpalkinnot parhaasta soolokoreografiasta (Kaari Martin), musiikista (Roni Martin) ja puvustuksesta (Erika Turunen). Ykköspalkinnot menivät ensimmäistä kertaa festivaalin historiassa ulkomaiselle ryhmälle. Espanjassa soolon tulkitsi Mariana Collado. (…)

Lue Minna Tawastin koko artikkeli Teatteri&Tanssin numerosta 7/2013.

Etusivun kuva Miki Lindström.