Lauluja harmaan meren laidalta on esitys ilmastonmuutoksesta. Teos vaati uusia tapoja yhdistää kuvallista ja näyttämöllistä kerrontaa. Millainen oli sen syntyprosessi Turun kaupunginteatterissa? Kuinka suunnittelijatiimi toimi, kun vaativa idea kehitettiin valmiiksi esitykseksi?
Turun kaupunginteatterin pienelle näyttämölle toteutettu esitys Lauluja harmaan meren laidalta oli tuotannollisena työrupeamana poikkeuksellisen pitkä ja monipolvinen. New Baltic Drama -kilpailun 2011 voittaneesta Pipsa Longan tekstistä syntyi kevättalvella 2013 kuvallis-kuunnelmallinen näyttämöteos, jonka aihe on suuri: ilmastonmuutos.
Näytelmä käsittää kolmekymmentäkaksi kuvaa. Yli kolmasosa siitä on kertovaa parenteesia, mutta varsinaista dialogia tai tapahtumia on niukasti. Esityksen muille henkilöille näkymätön ulkopuolinen vierailija kuvailee ja kommentoi tapahtumia yleisölle.
Työ käynnistyi jo kymmenisen kuukautta ennen näyttämöharjoitusten alkua, kun ohjaaja Maarit Ruikka otti yhteyttä kuvasuunnittelija Timo Teräväiseen lähettäen tälle käsikirjoituksen. Etukäteen kuvatulla videomateriaalilla ja rikkaalla, lavastuksenomaisella äänimaailmalla on merkittävä osuus esityskokonaisuuden rakentajina.
Näytelmä sijoittuu epämääräiseen tulevaisuuteen, kyläpahaseen Itämeren rannikolla. Meren pinta on noussut uhkaavasti ja nuolee jo talojen kivijalkoja. Kyläläiset evakuoidaan Onni-seniorikeskukseen, jonka yhteydessä sijaitsee myös kauppakeskus.
Näytelmässä on monia luontoon sijoittuvia tapahtumia. Uidaan meressä, pyöräillään tai ajetaan minibussilla hiekkatietä, ja jopa Jumala yrittää suunnistaa tiheässä männikössä. Luonnon ja maiseman vastapoolina ovat rakennetut ympäristöt: mökit, seniorikeskus ja market.
Lopulta meri valtaa koko näyttämön hukuttaen kaiken alleen. Yksi suunnitteluryhmän kiperimpiä kysymyksiä oli, kuinka tehdä esitys maailmanlopusta siten, että siihen sisältyisi edes pieni toivon kipinä.
Esitys piirtää katastrofin uhan alla värjöttelevät henkilönsä luontoa ja maisemaa vasten. Ensimmäiseksi tekijöiden oli päätettävä, millaista materiaalia kuvataan. Myös kuvauspaikat piti etsiä. Ohjaaja, kuvaaja ja kirjailija laativat yksityiskohtaisen kuvakäsikirjoituksen. Videomateriaalin haluttiin valmistuvan ennen harjoituksia, jotta näyttelijöillä olisi alusta alkaen mahdollisuus sopeutua valkokankaan kuviin ja tapahtumiin vastanäyttelijänä.
Projisoitujen kuvien, äänimaailman ja näyttämötoiminnan vuoropuhelu, leikkaukset ja keskinäinen tasapaino olivat keskeinen pohdinnan aihe. Mikään ilmaisun osa-alueista ei saanut dominoida kokonaisuutta, jotta esityksestä tulisi moniääninen.
Kameran liikkuessa yleisön huomio kiinnittyy väistämättä valkokankaan tapahtumiin. Pysäytetty tai vähäliikkeinen projisointi sulautuu taas osaksi lavastusta, jolloin katsojat voivat keskittyä toimintaan näyttämöllä. Tekijät oivalsivat, että dokumentaarinen kuvamateriaali, maisema ja sen yksityiskohdat sekä supermarket, tuovat mukanaan realismia, joka rinnastuessaan näyttämötapahtumien fiktiiviseen maailmaan lisää kerronnan uskottavuutta.
Vesielementin suunniteltiin olevan mukana jokaisessa kohtauksessa. Näyttämölle ei rakennettaisi suinkaan allasta, jossa näyttelijät kahlaisivat ja räpiköisivät. Meri kulkisi mukana milloin kuvassa milloin äänimaailmassa tai kertojan puheessa. Vesi voisi ilmetä käsien pesuna tai märkänä räsymattona lattialla. Vedenpinnan kohoamista voisi kuvata vaikkapa kumisaappailla osana puvustusta.
Kaikkien esityksen osatekijöiden ei tarvitsisi antaa samoja vihjeitä yhtaikaisesti, alleviivaten.
Kerronta on hajautettu vaihtelevasti eri ilmaisukeinoille. Lavastaja Jani Uljas toteaa, kuinka huojentavaa oli havaita, että vastuuta miljöön luomisesta saattoi jakaa useammalle suunnittelijalle. Lavastuksessaan Uljas päätyi pelkistämään ja tuomaan näyttämölle vain toiminnan kannalta välttämättömän. Valkeaksi maalattu takaseinä ovineen ja ikkunoineen rakennettiin käytetyistä materiaaleista. Samoin asuntojen huonekalut, punainen tuoli, sähköhella, keittiökaapisto ja turkoosi keinutuoli olivat käytössä kuluneita, oikeita esineitä.
Lue koko Kimmo Takalan artikkeli Teatteri&Tanssin numerosta 4/2013
Kirjoittaja on lavastaja.
Lauluja harmaan meren laidalta nähdään Tampereen Teatterikesässä 8.–9. elokuuta 2013.
Etusivun kuva Jani Uljas.
