Oulussa, Kajaanissa, Kemissä ja Rovaniemellä. Ollaanko menossa kohti turvallisuushakuisuutta vai riskinottoa? Aloitamme nyt kaksivuotisen Suomi-projektin, jossa koko maan esittävä taide haravoidaan alueittain.
Pohjois-Suomessa toimii neljä laitosteatteria: Kemin kaupunginteatteri, Oulun kaupunginteatteri, Rovaniemen Teatteri ja Kajaanin kaupunginteatteri, joista kaksi viimeistä toimivat myös kiertävinä alueteattereina. Kolmessa teatterissa vaihtui juuri johto. Yleisö pohjoisen napapiirin ala- ja yläpuolella odottaa ja jännittää, millaista teatteria on tulossa.
Pohjoisen teatterit voivat toimia suvereenisti. Kilpailevia ammattiteattereita ei ole edes Oulussa, josta tulee vuodenvaihteessa kuntaliitosten ansiosta väkiluvultaan maan viidenneksi suurin kaupunki. Toki kaupungista löytyvät Oulun ylioppilasteatteri, 110-vuotias Oulun Työväen Näyttämö ja vierailuteatteri Teatteri Rio.
Kajaanissa on vireä ja vahva niin sanottu kolmas sektori: Kajaanin Harrastajateatteri, Generaattori ja avoin nykytanssin tuotantoryhmä Routa.
Rovaniemen Teatterissa eletään edellisen johtajakaksikon Vihtori Rämän ja Atro Kahiluodon taiteellisen ällistyksen jälkikaiuissa. Lappia-talo on jo vuoden ollut tyhjänä, mutta remontti ei ole alkanut. Se tarkoittaa, että teatteri pysyy evakossa vielä pitkään.
Rovaniemen teatteri/Lappia-talo on edelleen remontissa.
Kemin kaupunginteatteria rassaa vastaava säästökuuri kuin Kajaania on vaivannut jo vuosikausia. Uudella johtajalla Kari Hakalalla on edessään iso haaste, kun kaupungista löytyy niitäkin, jotka toivovat jopa teatterin alasajoa.
Myönteistä on pohjoisessa muhiva ajatus yhteistyöstä. Teattereiden yhteisestä produktiosta on jo alustavasti puhuttu.
Toivottavasti pohjoisen teatterit pitävät jatkossa entistä kovempaa ääntä.
Muutoshaasteita. Pohjoisen teatterit ovat turbulenssissa, mikä tarkoittaa nopeita suunnan muutoksia. Tämä vaatii johtajilta visioita, kunnianhimoa ja henkilöjohtamisen kykyjä. Näitä kaikkia kaivataan myös pohjoisessa, minne nuoret tekijät harvemmin päätyvät – joskin heidät otettaisiin ilolla vastaan.
Kysymysmerkkejä on paljon ilmassa. Uusien johtajien tavoitteet ja taiteellinen kädenjälki eivät tietenkään heti näy. Perintönä on edellisen johtajan pohjustama ohjelmisto. Yleisö osaa olla vaatelias, sillä kiitotie ja halpalennot vievät pohjoisen aktiiviyleisön myös etelän kulttuurin luo.
Lue koko Eeva Kauppisen Suomi-projektin aloitusjuttu Teatteri&Tanssi-lehdestä 6/2012. Sarja jatkuu joka toisessa numerossa.
Etusivun kuva: Oulun kaupunginteatteri, Kätilö. Kuva Jussi Tuokkola.
