Kansainvälisyydestä puhutaan esittävien taiteiden kaikilla areenoilla, mutta mitä alan kansainvälisyys käytännössä on? Mitä se voisi olla? Sitä, että sanoo päivää tyypille, jonka kanssa on yhteisiä intressejä.

Zodiakin housekoreografi Veli Lehtovaaran ja Maria Ferraira Silvan Light as a Feather, Green as an Apple -teos kiertää syksyllä erityisesti Benelux-maissa. Kuva Elina Brotherus.

Taideteokset ja taiteilijat ovat kautta aikojen liikkuneet yli valtionrajojen sattumanvaraisesti, suunnitellusti tai pakon sanelemana. Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö Jukka Hytti muistuttaa, että kansainvälisyys on teatteritaiteessa sisäänrakennettua:

”Taide perustuu uteliaisuuteen ja ihmettelyyn, joten yhteiskuntaan kiinnittyminen on sille luontaista. Tämän ajan yhteiskunta on koko maailma. Nykypäivän taiteilijan inspiraation lähteenä ovat kaikki valtameret yhteensä.”

Tanssin tiedotuskeskuksessa kansainvälisten asiain päällikkönä toimiva Pirjetta Mulari pitää kansainvälisyyttä tärkeänä suomalaisen tanssin kehitykselle.

”Kansainvälistä kokemusta, koulutusta ja näkemystä tarvitaan, jotta taiteilijat voivat kehittyä työssään. Se ei silti ole itseisarvo eikä pakko. Kukaan ei voi ulkopuolelta sanella taiteilijan tavoitteita. On aivan okei keskittyä tekemään työtään paikallisesti”, sanoo Mulari, ja samoilla linjoilla on Smeds Ensemblen tuottaja Eeva Bergroth:

”Kristian Smedsin kansainväliset produktiot ovat luonnollista jatkumoa hänen kotimaiselle toiminnalleen. Kyse ei ole laskelmoidusta urakehityksestä, vaan uteliaisuudesta ja nälästä, uusista mahdollisuuksista tai mahdottomuuksista”.

Sirkuksen tiedotuskeskuksen kansainvälisten asioiden päällikkö Lotta Vaulo tarkastelee aihetta nuoren taiteenalan näkökulmasta.

”Vanhin Suomessa toimiva nykysirkusryhmä on 15-vuotias. Meillä ei ole alan korkeakoulutusta, joten suurin osa nykysirkuskentällä toimivista taiteilijoista on opiskellut ulkomailla ja heille on syntynyt luontevia verkostoja. Ryhmissä työskentelee ammattilaisia monista eri maista. Ryhmien tulonmuodostuksesta yli puolet tulee ulkomailta. Meillä ei olisi sirkustaidetta ilman kansainvälisyyttä.”

Ruohonjuuritason yhteyksiä

Teatterin, tanssin ja sirkuksen tiedotuskeskukset saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä tukea kulttuuriviennin hankkeisiin. Tarkoitus on, että esittävän taiteen kansainvälistymistä edistettäisiin asiantuntijaorganisaatioiden välityksellä suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Ajan henki on verkostoituminen.

”Se on sitä että sanoo päivää tyypille, jonka kanssa voisi olla yhteisiä intressejä”, kiteyttää Jukka Hytti. ”Minä neuvon yksittäistä tekijää, sparraan ja opastan. Esimerkki: näytelmäkirjailija ottaa yhteyttä pohtiessaan, kuinka saisi tekstinsä ulkomaisille näyttämöille. Tiedän, että keskieurooppalainen kirjatapahtuma painottaa parin vuoden päästä Suomea. Alan kehitellä kuviota, jossa kirjailijan kirjoja esiteltäisiin tässä tapahtumassa ja sikäläinen teatteri esittäisi hänen näytelmäänsä. Punon verkkoja, kartoitan yhteistyökumppaneita, mietin mitä kaikkea tapahtumaan voi liittää.”

Lue Teatteri&Tanssi-lehdestä (nro 5) Nina Jääskeläisen koko artikkeli. Mitä Jukka Hytti, PIrjetta Mulari, Eeva Bergroth ja Lotta Vaulo miettivät kulttuuriviennistä ja sen ehdoista.

Etusivun kuva Heli Sorjonen.