Oopperassa rakennetaan atomipommia, teatterissa haetaan kuolemattomuutta ja tuhotaan omaa perhettä, tanssiteoksessa tanssitaan viimeistä kertaa ennen kuin maailma loppuu. Kolmesta teoksesta on luettavissa väite, että yksityisen tai yhteisen maailmanlopun äärellä ihminen löytää jotain kauan etsimäänsä.
”Tiesimme, että maailma ei olisi sama. Jotkut nauroivat, toiset itkivät. Useimmat olivat hiljaa.”
Näin sanoi fyysikko J. Robert Oppenheimer televisiohaastattelussa vuonna 1965 kuvaillessaan tunnelmaa, jonka atomipommin valmistaminen aiheutti. Tiedettiin, että nyt ylitettiin raja, josta ei enää olisi paluuta entiseen. Oltiin lähempänä maailmanloppua kuin koskaan aikaisemmin.
Mennyt, tuleva ja nykyhetki – koko maailmankaikkeus – kiteytyi kollektiiviseen kriisihetkeen. Tämä saattaa antaa myös vastauksen siihen, miksi juuri nyt on tehty niin monta maailmanlopputeemaa sivuavaa esitystä erilaisilla näyttämöillä.
Kansallisoopperassa ratkaiseviin hetkiin keskittyy Doctor Atomic. Se on John Adamsin säveltämä ooppera Peter Sellarsin librettoon. Ooppera kertoo Oppenheimerista, amerikkalaisesta Faustista, joka johti atomipommin valmistanutta ryhmää toisen maailmansodan lopulla.
Katja Krohnin kirjoittama ja ohjaama Pikkujättiläinen taas tarkentuu maailmanloppua pelkäävän nykyihmisen kriisiin, jossa elämänvalhe paljastuu.
Pikkujättiläisen tutkija-äiti ajattelee, ettei ihmissuhteiden hauraus kosketa häntä.
Kuva Tuomo Manninen.
Zodiak – Uuden tanssin keskuksen Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua on esitys, jossa neljä tanssijaa liikehtii viimeistä tanssiaan ennen lopullista tuhoa. Janina Rajakankaan koreografiassa ihmiset yrittävät kovasti saada turvaa toisistaan. Aivan kuten Lars von Trierin Melancholian voi tulkita masennuksen allegoriaksi, voi Viimeisen tanssin ennen maailmanloppua nähdä ihmisen ajattelutavan vertauskuvana.
Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua läpivalaisee epäolennaisuuksiin juuttuvaa elämää.
Kuva Johanna Tirronen.
Maria Säkö löytää teoksista teemoja, jotka ovat kovin inhimillisiä, muun muassa häpeää ja narsismia. Lue Teatteri&Tanssin ensimmäisestä numerosta Säkön artikkeli.
Etusivun kuva: Doctor Atomic
Kuva Stefan Bremer
