Teatro Trono vaikuttaa suoraan bolivialaisen yhteiskunnan rakenteisiin. Teatteri sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten katupojista koostuvasta ryhmästä ja on sittemmin kasvanut kulttuurikeskukseksi, jolla on vahva yhteys kansalaisiin ja poliittiseen toimintaan.
Bolivian pääkaupungin La Pazin ympärille on muodostunut yli miljoonan asukkaan, lähinnä maalta töiden perässä muuttaneiden köyhien intiaanien kansoittama El Alto, keskeneräisten punatiilisten rakennusten kaupunki.
Siellä toimiva kulttuurikeskus Compa sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten, kun nuori sosiologi Ivan Nogales perusti katupoikien kanssa teatteriryhmän, Teatro Tronon. Alku oli hankala: osa pojista oli vankilassa, eikä kukaan uskonut hankkeeseen. Mutta pian Nogales kiersi poikiensa kanssa esiintymässä ympäri Boliviaa. Tronosta on kasvanut tunnettu ja arvostettu teatteriryhmä, joka on kiertänyt esiintymässä naapurimaissa, Pohjois-Amerikassa sekä useasti myös Euroopassa.
Häpeämättömäksi romantikoksi tunnustautuva Nogales uskoo unelmien voimaan.
”Kukaan ei uskonut, että voin perustaa katupoikien kanssa teatterin. Haaveet syntyvät sinä päivänä, kun ne lausutaan ääneen. Vasta kun unelmistaan puhuu muiden kanssa, niillä on mahdollisuus toteutua.”
Teatro Trono on edelleen kulttuurikeskuksen sydän ja sielu, mutta toiminta on kasvanut valtavasti. Compalla on El Altossa neljä arkkitehtonisesti mielikuvituksellista, kierrätysmateriaaleista rakennettua toimitaloa sekä toimintaa kahdessa muussa Bolivian kaupungissa, Santa Cruzissa ja Cochabambassa.
Pyörien päällä kulkeva kiertueteatteri eli Teatro Camion vie esityksiä El Alton lähiöihin ja ympäri Boliviaa ihmisten luo, jotka eivät koskaan ole nähneet teatteria. Taustalla Compan yksi neljästä mielikuvituksellisesta kulttuurikeskuksesta.
Compa järjestää työpajoja talojensa lisäksi kouluissa ja valtion tukemissa sosiaalikeskuksissa. Teatro Camion eli rekka-auton lavalta avautuva liikkuva teatteri vie esityksiä ihmisten luo, jotka eivät ole teatteria koskaan ennen nähneet.
Nogalesin mukaan Bolivian kaltaisessa köyhässä ja verisen historian rasittamassa maassa teatteri on aina poliittista. Taidetta ei koskaan voi tehdä vain taiteen vuoksi. Hän näkee, että politiikan ja taiteen kentät ovat sekoittumassa.
”Vanhat, vahvasti retoriikkaan ja akateemiseen diskurssiin nojaavat tavat tehdä politiikkaa ovat väistymässä. Ihmiset kaipaavat uusia luovia tapoja vaikuttaa ja tuoda ehdotuksiaan esille.”
Compan ideologiaan kuuluu ruumiin dekolonisaatio eli ruumiin vapauttaminen kolonisaation sorrosta. Ruumis kantaa mukanaan historiaa, perinteitä ja muistoja, asioita, joita ei voi sanallistaa tai ymmärtää teoreettisesti. Ruumis tulee ottaa kokonaisvaltaisesti mukaan oppimiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.
Sortoa eivät aiheuttaneet vain espanjalaiset valloittajat aikanaan, vaan se jatkuu hallitsevan eliitin taholta ja yhteiskunnan eriarvoisuudessa. Ruumiin dekolonisaatioon liittyy myös julkisen tilan haltuunotto ja sitä kautta osallisuus yhteiskunnassa.
”Siksi on välttämätöntä mennä kadulle rummuttamaan ja pitämään meteliä. Uskon, että taide tulee olemaan tulevaisuudessa vielä paljon vaikuttavampi muutoksen työkalu, sillä taide tekee meistä humaanimpia, enemmän ihmisiä.”
Nogales katsoo, ettei taide ei ole koriste vaan ihmisen perusoikeus.
”Meidän tulee elääksemme nauttia taidetta kuten ruokaa ja juomaa.”
Lue kulttuurikeskus Compassa vapaaehtoisena työskennelleen Eeva Kempin artikkeli Teatteri-lehdestä 2/2011.
