Lavastaja Janne Siltavuorelle nukketeatterin tekeminen on taiteellinen henkireikä. Skenografille lajin visuaalisuus paljastaa monia totuuksia, joita vahvasti puheeseen perustuvassa draamateatterissa monesti aliarvostetaan.

Siltavuori näkee lavastajan yhtenä esityksen alitajuisen maailman arkkitehdeistä, tasaveroisena muiden toimijoiden kanssa. Monipuolinen skenografi tekee nykyisin sekä pieniä, kokeellisia produktioita että klassikkotulkintoja suuriin näyttämötiloihin.

Siinä missä nykyteatteri on hylännyt perinteisen tavan näytellä draaman kaarta ja alkanut rakentaa kuvia ja aikatasojen leikkauksia, on nukketeatterissa tehty näin iät ja ajat.

”Kuva käsitteenä vastaa aristoteelisessa mielessä jaksoa ja selittyy kokonaisuuden osana eikä juonen käänteenä. Katsoja taas rakentaa tarinan yhdistelemällä itse näitä osia”, sanoo lavastaja Siltavuori.

”Itselleni tämä havainto visuaalisuuden kertovuudesta yli tekstin ylivallan oli osoitus siitä, että kuvataiteen ja teatterin yhdistäminen on mahdollista. Kaikki mitä näyttämöllä nähdään on osa taiteellista kokonaisuutta.”

Siltavuori kokee, että lavastajana hän on olla luomassa esityksiä, jotka kertovat visuaalisuudellaan omaa tarinaansa ja luovat esityksen alitajuisen maailman. Lavastajasta tulee yksi esityksen arkkitehdeista yhteistyössä muiden kanssa, ei alisteisena muille toimijoille.

”Ilman tätä havaintoa olisin tuskin ryhtynyt skenografiksi.”

Lue Kristiina Hurmerinnan haastattelu Teatteri-lehdestä 7/2010.

Kuvassa Janne Siltavuori. Kuva Sari Siltavuori.