Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön tutkimushankkeet, Mikko Bredenbergin Sisäisen näyttämön menetelmä- ja Esa Kirkkopellon johtama Näyttelijäntyö ja nykyaika -projekti, käsittelevät esiintyjyyyttä tekijyytenä. Vaikka molemmat tutkimukset pyrkivät kehittämään näyttelijäntyön pedagogiikkaa, niiden tavoitteissa ja työtavoissa on myös eroja.
Ajattelutapojen toisistaan poikkeavat orientaatiot tulevat hyvin esiin projektien tuottamissa esityksissä Meille jäävät salaisuudet ja Vihreän liikkeen synty – erään hankkeen allegoria.
Kahden meneillään olevan näyttelijäntyöhön liittyvän tutkimushankkeen tavoitteissa on paljon samaa, mutta samalla ne ovat monilla tavoin toisilleen vastakkaiset.
Esa Kirkkopellon johtama Näyttelijäntyö ja nykyaika -projekti koostuu monihenkisestä tutkimusryhmästä, jota yhdistävä teema on Jouko Turkan Teatterikorkeakoulussa kehittämä näyttelijänpedagogiikka sekä siihen liittyvä ruumiinkuvien historia. Mukana ryhmässä on useampi väitöskirjan tekijä, postdoc-tutkija sekä tutkimukseen aineistoa työpajojen muodossa tuottava joukko Turkan aikana opiskelleita sekä hänen opeistaan sovellettua pedagogiikkaa nyt kokeilevaa nuorempaa sukupolvea. 
Mikko Bredenbergin Sisäisen näyttämön menetelmä -hanke puolestaan on hänen taiteellinen tohtorin tutkintonsa. Se kiinnittyy tamperelaiseen Teatteri Siperiaan, jonka perustajajäseniin Bredenberg kuuluu.
Ensin mainitun tutkimuksen kollektiivinen ja ulospäin suuntautuva, toisen yksilöllinen ja yksityisiin mielikuviin ja aistimuksiin kulkeva orientaatio kertautuvat projektien tuottamissa esityksissä, sekä esitysten teemoissa että niiden käyttämissä keinoissa.
Lue tutkija Outi Lahtisen artikkeli Teatteri-lehdestä 7/2010.
Kuva Jukka Salminen/Tiikerikuva Oy
