Mistä on kyse, kun tv-ohjaaja soittaa näyttelijälle illalla nakukuvausten jälkeen kysellen vihjailevasti: ”Arvaas, mitä mä kattelen täällä?”
Entä, kun vanhempi näyttelijä pohdiskelee näyttämövuoroa odotellessaan nuoremmalle, että tämän sukuelin on varmaankin sellainen kiipeävä, oravatyyppinen. Tai silloin, kun vastanäyttelijän kieli molskahtaa kielloista huolimatta lemmenkohtauksessa yhä syvemmälle suuhun?
Mitä opitaan näyttelijäntyön harjoitteessa, jossa luokka jaetaan potentiaalisiin väkivallantekijöihin ja uhreihin, ja tehdään vastapareittain kohtausta, jossa raiskaaja hyökkää kohteensa kimppuun takaapäin pyrkien kaatamaan tämän alleen?
Teatterityön ja -koulutuksen paikoin edellyttämä tavanomaisten, sosiaalisten rajojen jousto, alastomuus, intiimi läheisyys ja härski huumorikin voivat parhaimmillaan olla vapauttavia. Toisaalta nämä edellytykset luovat kiusauksia toisten loukkaamiseen, epäkunnioittavaan henkilökohtaiselle reviirille tunkeiluun ja seksuaaliseen häirintään.
Seksuaalinen häirintä tarkoittaa yksipuolista, ei-toivottua, sanallista, fyysistä tai visuaalista seksuaalissävytteistä käyttäytymistä. Sellainen voi olla kohteelleen paitsi kiusallista, ahdistavaa ja epämiellyttävää, myös henkilökohtaista integriteettiä, turvallisuutta, työsuoritusta ja -kykyä uhkaavaa.
Ilmiöön liittyy usein työ- ja sukupuolihierarkkista vallankäyttöä. Seksuaalinen häirintä voi huonontaa koko työyhteisön ilmapiiriä ja hyvinvointia. Sen voi tilanteesta riippuen nähdä osana työpaikkakiusaamista, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen perustuvana syrjintänä tai muuna sukupuolisena häirintänä, kuten halventavana puheena ja syrjivänä käytöksenä. Seksuaalista häirintää voi pitää myös sukupuolittuneen väkivallan muotona. Sikäli sen voi nähdä osana laajempiakin kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rakenteita, arvohierarkioita ja pinttymiä, sukupuolittuneen vallan, normalisoidun heteroseksuaalisen dynamiikan ja sukupuoliroolien patologisia jatkumoita.
Teatterialalla seksuaaliseen häirintään puuttumista ja sen estämistä vaikeuttavat tutkimustiedon ja tasa-arvoselvitysten puute, työnjohdollisen ja pedagogisen koulutuksen ja osaamisen puutteet sekä ilmiötä ympäröivä hiljaisuuden kulttuuri.
Teatteri-lehti teki Suomen Näyttelijäliiton jäsenille kyselyn seksuaalisesta häirinnästä teatterissa. Suurin osa vastaajista on törmännyt ilmiöön työssään.
Helena Kallio
Lue myös Helena Kallion, Maria Säkön ja Annukka Ruuskasen artikkelikokonaisuus Teatteri-lehdestä 8/2008.
Kuvitustilanteet on toteutettu yhteistyössä KokoTeatterin kanssa.
Kuvitus Anu Pitkänen
