Näky on traaginen. Ronald McDonald selinmakuulla kahlehdittuna giljotiiniin. Kaksi kommandoasuista miestä tulee ovesta ja hitain, harkituin liikkein he päästävät terän singahtamaan alas kohti klovnin kaulaa. Käkkäräpää leikkautuu irti ruumista, mutta ikuinen hymy ei hyydy, vaan pellennaama pysyy kammottavassa virneessä.
Kuvataiteilija Jani Leinosen ja Food Liberation Armyn käsikirjoitus oli aukoton; ensin varastetaan McDonald’sin maskotti Ruoholahden hampurilaisbaarista, sitten laaditaan kahdeksankohtainen lista kysymyksiä pikaruokaketjulle ja uhataan, että ellei vastauksia tule, Ronald teloitetaan.
McDonald´sin viestintäpäällikkö Heli Ryhänen kertoi tiedotusvälineille, että yhtiö ei keskustele rikollisten kanssa. Ravintolaketju jätti poliisille rikosilmoituksen varkaudesta. Kun muita reaktioita ei – tietenkään – tullut, teloitus toteutettiin. Lynkkaus kuvattiin ja taltioitiin huolellisesti internetiin.
Leinonen ja FLA tekivät tehokkaan taideteon. Sen päähenkilönä oli yksi maailman tunnetuimista markkinatalousikoneista ja näyttämönä globaali media. Tempaus saavutti hakemansa huomion amerikkalaista Fox-kanavaa myöten. Mutta koska julkisuutta ei voi hallita eikä toimittajien tulkintatapoihin välttämättä ole syytä luottaa – ja monilla asioilla on taipumusta kääntyä kansallisiksi – tuomitsi osa jenkkimediasta FLA:n toimet terrorismiksi ja suomalaiseksi hölmöilyksi.
Taiteilijat tunnustautuivat hampurilaisten ystäviksi, mutta halusivat kiinnittää huomiota jättiyrityksen toimintaperiaatteisiin. Kysymykset käsittelivät muun muassa sitä miksei McDonald´s kierrätä tuottamaansa jätettä eikä avaa kuluttajille ruoanvalmistusprosessejaan. Niin ikään tiedusteltiin, palkkaako yritys laitonta työvoimaa ja miksei se sitoudu eettisesti tuotetun rehun käyttöön. Nämä asiat ohitettiin tiedotusvälineissä lähes tyystin.
Viime kesänä naapurissa; katutaiteeseen ja suoraan toimintaan erikoistunut pietarilainen taideryhmä Voina (Sota) spreijasi 65-metrisen peniksen Liteinyn siltaan. Kun Nevajoen nousuilta avattiin yhtenä iltana, jättifallos kohosi suoraan Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n päämajan viereen. Kulttuuriministeriö valitsi taideteo(kse)n valtiollisen taidekilpailun ehdokkaaksi, mikä närkästytti monet.
Tässä lehdessä käsittelemme yhteiskunnallista teatteria maapallon eri laidoilla. Kaoottisessa vihan kierteessä olevassa Etelä-Amerikan Kolumbiassa poliittinen taide keskittyy käsittelemään väkivallan syitä ja seurauksia. Eteläisemmässä Boliviassa ei teloiteta Ronald McDonaldeja. Siellä nuoret, klovniasuihin itse pukeutuneet intiaanitaiteilijat vaativat oikeuksiaan valtaamalla katuja karnevalismin ja sirkuksen keinoin. Taiwanilainen Haibizi-teatteriyhteisö taas pystyttää telttaleirejä Aasian kaupungeissa valtaamilleen alueille nostaakseen esiin itäaasialaisten tehdastyöläisten orjuutta muistuttavan tilanteen.
Ja lopulta; kaikissa näiden taideyhteisöjen toteuttamissa teoksissa ollaan samoilla juurilla kuin Ronaldin teloituksessa ja jättipeniksessä Nevajoen sillassa. Jokaisessa niistä on kysymys ihmisoikeuksista, ihmisten oikeuksista vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan sekä sanan- ja sanomisen vapaudesta.
Annukka Ruuskanen
