Suomessa muhii kiistoja paitsi hotellien myös kulttuuritilojen ympärillä.

Taiteen keskustoimikunnan tuore puheenjohtaja Leif Jakobsson tökkäsi moneen ajettuneeseen kohtaan toteamalla, että hän lopettaisi uusien kulttuuritilojen rakentamisen, sillä ”seiniin laitetut rahat ovat pois sisällöstä”. Lausunto on kategorisuudessaan – sanottaisiinko – tylppä.

Espoon Kaupunginteatteri on menettämässä vuokratilansa Revontulihallissa vuoden 2013 lopussa. Nykytanssin käytössä taas ei ole yhtään sitä varten suunniteltua esityspaikkaa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tällaiset talot ovat olemassa.

Tanssin talon sijainnista, muodosta ja organisaatiosta on alan toimijoiden keskuudessa risteäviä käsityksiä. Valtion tanssitaidetoimikunnan visioon vuosille 2010–2020 kuitenkin on kirjattu, että talo tulisi toteuttaa Helsinkiin mahdollisimman pian. Tanssialan vaikuttajista koottu työryhmä on myös ryhtynyt aktiivisesti ajamaan talon ja sen vaatiman organisaation perustamista.

Työryhmän koollekutsujana toimiva koreografi Tuomo Railo sanoo, että paras vaihtoehto olisi kantakaupunginalueelle tehty uudisrakennus. Viimeisimpinä sijoitusvaihtoehtoina on väläytelty Suvilahden alueella olevaa tonttia tai hankkeen liittämistä osaksi keskustakirjastosuunnitelmaa.

Espoossa on nyt alettu kiistellä siitä, mihin yhä kansainvälisemmin toimiva kaupunginteatteri tulisi sijoittaa. Teatteria on koko 2000-luvun kaavailtu Vesiputoustalon naapuriin Tapiolan keskustaan. Espoon Kokoomus kuitenkin esitti tänä keväänä, että teatterille rakennettaisiin lisäsiipi Tapiolan kulttuurikeskukseen, jonka Louhisalissa jo nyt järjestetään teatterin vierailuesitykset. Mahdollisuuksia ryhtyy selvittämään kaupungin tilakeskus. Selvityksen pitäisi valmistua loppukevääksi.

Esittävän taiteen tilakysymyksissä on lisäksi kyse myös ratkaisemattomista rakenteellisista ongelmista. Yksi niistä on se, etteivät kaupungin-teatterit ole avautuneet nykytanssin vierailukäyttöön, vaikka samaan aikaan monet laitosteatterit painiskelevat suurten näyttämöidensä ongelmien parissa. Tanssitaidetoimikunta on kirjannut visoonsa myös ehdotuksen kaupunginteattereiden sitouttamisesta tanssin kiertuetoimintaan. Tähän saakka ulkomaisten kiertuemallien soveltaminen Suomeen on ollut hankalaa, koska meiltä puuttuvat Keski-Euroopassa yleiset vierailuteatterit.

Tässä lehdessä puhuvat lavastajat. Pekka Korpiniitty ja Sampo Pyhälä ovat työskennellet Alvar Aallon suunnittelemissa näyttämötiloissa ja nostavat esiin niiden ongelmat tämän päivän teatterikäytäntöjen näkökulmasta. Kyse on sekä esteettisistä, teknisistä että suojelumääräyksiin liittyvistä hankaluuksista.

Vaikka tulevaisuuden taiteen vaatimuksia oli Aallon aikana yhtä vaikeaa ennustaa kuin tänäänkin, selvää ainakin on se, että käyttäjien tarpeiden kuuleminen on välttämätöntä. Näin varsinkin nyt, kun nykyteatterin muodot vaativat ihan toisenlaista tila-ajattelua mitä luukkunäyttämöt tai mustat studiokuutiot edustavat.

Päättäjien tulisi myös nähdä aikansa haasteisiin vastaavien kulttuuritilojen olemassaolo niin tärkeänä, että niille etsitään kunnolliset sijoituspaikat – olivatpa ne sitten vanhoja konepajoja tai uusia taloja Töölönlahdella.

Espoo tarvitsee teatterinsa ja tanssi talonsa. Jahkailun ja vatvomisen sijaan nyt tarvitaan toimintaa. Muuten on tyytyminen siihen, että uutta luova taide tehdään ja katsotaan ulkomailla.

Annukka Ruuskanen