Sain kunnian osallistua huhtikuisen viikonlopun ajan Ylioppilasteatteriliiton Syty stadis! -festivaaliin palauteraatilaisena. Tehtävä oli piinaava ja antoisa. Tuskaa tuotti suoltaa näkemyksiä nälkäisille nuorille ilman sulattelutaukoja instant-tyyliin esitysten jälkeen. Suurta iloa taas antoi se entusiasmin määrä, mikä näkemistäni esityksistä välittyi.
Muutamista ylioppilasteattereista – kuten tamperelaisesta Silmänkääntäjät-ryhmästä – löytyi ammattilaistasoon verrattavaa näyttämöllistä ajattelua ja osaamista. Mutta ennen muuta sieltä löytyi se henkilökohtaisen motivoituneisuuden ilmapiiri, joka on olennaista taiteen tekemiselle.

Vapaus elää harrastamisessa – enkä nyt puhu pelkästään paineista tai paineettomuuksista saada riittävästi katsojia. Kyse on siitä, että harrastaja lopettaa tekemisen siinä vaiheessa kun leipääntyy. Ammattilainen puolestaan kyllästyessäänkin tavallisesti jatkaa leipää hankkiakseen.
Jos maamme joissain kunnissa käy niin kurjasti, että niissä päädytään luopumaan ammattiteatterin ylläpitämisestä, on syytä miettiä miten toimia tämän jälkeen. Teatteriväen tulisi varautua myös tähän niin sanottuun pahimpaan ja pohtia uusia tekemisen malleja. Esimerkiksi sellaisia, joissa tasokas ammattijohtoinen harrastajateatteri ja vierailuteatteri – jossa nähtäisiin eri lajityyppejä edustavia, parhaita mahdollisia kiertue-esityksiä – yhdistyisivät hedelmällisenä yhteisöllis-taiteellisena paikkana.

Teatterialan on pakko toimia seuraavien sukupolvien yleisön saamiseksi. Ajattelua ja tekoja tarvittaisiin juuri sen turvaamiseksi, että kentän rakenteet mahdollistaisivat uusien esteettisten muotojen ja lajityyppien tulon kotimaisiin ammattiteattereihin.
Ohjaaja Masi Eskolinin kirjoittaa suuntaa antavasti:
”Nykyteatterin kehitys tapahtuu – jos ei tänään, niin huomenna – suorassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä esityksellisten ”lajien” kanssa, jotka eivät ole syntyneet teatterin ja tanssin sisällä. Ehkä vaikkapa performanssi, installaatio ja uusi media tuovat mukanaan sitä uutta ilmaa, joka on kadonnut teatterin ja tanssin sisältä nousseesta nykyteatterin traditiosta, kaanonista.”
Ammattiteattereiden perusohjelmisto saattaa vielä vastata keski-ikäisten ja sitä vanhempien ikäluokkien makumieltymyksiä, mutta ajat ja katsomistottumukset ovat muuttumassa – enemmän kuin ehkä vielä käsitämmekään.

Tässä lehdessä teemme kevätkiertueen Eurooppaan ja käymme myös Amerikassa katsomassa sitä, miten Barack Obaman valtaan tulo on vaikuttanut kulttuuri- ja taide-elämään. Hyvää matkaa muun muassa Outi Nyytäjän ja Tuomas Nevanlinnan kera!
Suvi on alussa. Lukematon määrä kesäteattereita on jälleen menossa kohti ajatonta aikaansa heinäseipäiden ja sankareiden maailmaan, jossa juuri mikään ei koskaan tunnu muuttuvan. Todellisuuden monet tasot sen sijaan ovat esillä useilla kotimaisilla festivaaleilla, jotka tänä kesänä tarjoavat runsaasti eturivin eurooppalaisteatteria.
Nautintoja – ja ajatuksen avaruutta!

Annukka Ruuskanen