KUULKAAS TÄTÄ.
Kunnan tukeman kulttuuritoiminnan tulee olla tervehenkisiin suomalaisiin arvoihin perustuvaa. Kunnan ei tule tukea sellaista kulttuuritoimintaa, joka on suomalaisia perhearvoja tai kristillisiä arvoja loukkaavaa. Kulttuurin on palveltava kunnan kaikkien asukkaiden tarpeita, ei eliittikulttuuria. Eliittikulttuuri ei kiinnosta enemmistöä ihmisistä laisinkaan, tai jota enemmistö kunnan asukkaista ei ole valmis tukemaan.
Tämä tieto on lähtöisin Perussuomalaisen puolueen kunnallisvaaliohjelmasta 2008. Ja sillä on merkitystä. Puolueen rökälevoitto (sanotaan nyt se vielä kerran) yhdistyneenä valtionosuusuudistuksen myötä kasvaneeseen kunnalliseen itsemääräämisoikeuteen tarkoittaa sitä, että paikallisdemokratioissa voidaan yhä tehokkaammin säätää millaista peliä esimerkiksi kaupunginteattereissa pidetään.
Teen aivan konkreettisen ehdotuksen suomalaisille teatterinjohtajille, ensisijaisesti Espoon Kaupunginteatterin Jussi Helmiselle. Jotta rahahanat pysyvät auki, tehkää kiireesti Maisterisjätkä – poliittinen musikaali. Sen päähenkilönä on Timo. Hän on vanha kunnon sankarhahmo; uskon ja aatteen mies, heteromies, lihansyöjä, isä, aviomies, futisfani ja ravimies.
JUONELLISESTI HOMMA ETENEE näin. Kaikki alkaa siitä, kun Timo sekä hänen ystävänsä Tony ja Raimo pääsevät yhteisen puolueensa riveistä eduskuntaan. Siitä tovin päästä Tony ammuskelee kotonaan ja joutuu sairaalaan. Seuraa traagiikkaa Tonylle, mutta tärkeää julkisuutta Timolle. Takautumana näytetään, miten Timo kasvaa ja varttuu espoolaisessa Iivisniemen betonilähiössä. Sitten kuvataan hänen syvää ja vakaumuksellista vaikuttumistaan karismaattisen Veikon persoonasta ja liittymistä hänen puolueeseensa jo 16-vuotiaana.
Nykyaikaan siirryttäessä juonessa mukana on Sauli, jota Timo yllättäen äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella – oman ehdokkuutensa jälkeen. Mutta kertomatta tätä etukäteen – eli testamenttaamatta omia ääniään – hän estää Saulin pääsyn presidentiksi. Varsinaista katkeruutta häntä kohtaan tuntee Matti. Hänen joukoistaan Timo erityisen ahneesti kahmii kannattajia. Jutta puolestaan ei ihan tiedä, miten Timon kanssa pitäisi pelata. Ja pelin, sen Timo osaa. Koko joukko kihisee ja kuhisee miettien, miten Timon yhä kasvavine tukilaumoineen saisi aisoihin.
Maisterisjätkän pääosaan tulee Frederik. Tuotannollisesti se on huokea projekti, koska biisit ovat jo valmiit; Harva meistä on rautaa, Nyt tai ei koskaan, Kostaja etc. Titanicia ei oteta, se on liian pessimistinen. Jutan rooli kuuluisi Kikka-vainaalle, koska tarkoitus on saada pikkuhousujen lisäksi teatterisalissa lentämään myös kalsarit. Nyt paikka on Johanna Tukiaisen. Mukaan olisi myös saatava Caron Barnes – jonka houkutteleminen produktioon voi kylläkin olla haasteellista. Mutta hän on tematiikan kannalta aivan keskeinen hahmo eikä mitenkään korvattavissa kotoperäisillä tähdillä.
KOKO KONSEPTI siis pientä hiomista vaille valmis. Ei kun pyörät pyörimään ja vientirahahakemukset opetusministeriölle vetämään – onhan Timon kansansuosiota vastaavia ilmiöitä myös muissa eurooppalaisissa sivilisaatioissa. Ja sokerina pohjalla Espoon teatteritalohankekin lähtee melkoisella varmuudella tämän jälkeen uuteen nousuun.
ANNUKKA RUUSKANEN
