Kuvassa Cécile Orblin. Kuva Krista Mäkinen.

Kansallisteatterin Canth vain kirkastuu esityskertojen myötä. Vielä ensi-illassa se oli vaativa hybridi, jossa Minna Canthin taiteilijanura ja faktan ja fiktion tiheä kudelma 1800-luvun lopun aatteista ja kulttuurihistoriasta hyökyi päälle vähän hermostuneesti. Nyt Canth on kypsynyt lumoavan täyteläiseksi ja tekee kunniaa sekä kirjallisuutta että yhteiskuntaa ravistelleelle merkkinaiselle, joka on liputuspäivästä ja patsaista huolimatta jäänyt sivulliseksi monen mitättömämmän suurmiehen rinnalla.

”Teidän lakianne ja oikeuttanne” Homsantuun tavoin ampumaan pyrkinyt kirjailija oli punainen vaate vallanpitäjille, jotka olivat käytännössä miehiä. Historian ironiaa on, että Canthin elämäntyöstä kertova draama ei ole niinkään innostanut mieskriitikoita.

Seppo Parkkisen monilla tasoilla kulkevaa tekstiä, ohjaaja Kaisa Korhosen tunnetilasta toiseen leikkaavaa spektaakkelia ja Kati Lukan oivaltavaa näyttämö näyttämöllä -lavastusta voisi lähestyä jonkinlaisena teatterin écriture fémininenä. Se iskee silmää, leikkii ja on kohta vakava. Tosin vieressä istunut miespuolinen parikymppinen oli kovin innostunut sekä elokuvallisesta estetiikasta että epäsuomalaisesta notkeudesta.

Nimiroolia esittävän Cécile Orblinin heittäytyvä voima tuulettaa Canth-kliseitä. Nuori Minna on elävä liekki senkin tähden, että Parkkisen teksti ei ponnista psykologisesta realismista, vaan kirjailijan ja todellisuuden dialogista. Yhteiskunnan vääryydet, joita vastaan Minna käy sydän täynnä vallankumousta ja toisaalta suuri ajankuva, jossa realismi taittuu modernin ihmisen rauhattomuudeksi, suodattuvat elämänkokemuksen kautta taiteeksi.

Draamaan upotetut otteet Canthin näytelmistä ovat kuin madonreikiä, joiden läpi Canth-universumin aikatasot limittyvät toisiinsa tunteisiin vedoten ja vieraannuttaen.

Nykyvaatteisiin puettu Papin perhe vanhan maailman puheenparsineen on brechtiläistä tylytystä par exellence. Sisältöpäivityksenä on homorakkaus, mutta vapauden ja auktoriteettiuskon konflikti ei ole muuttunut sitten Minnan päivien.

Esityksestä voi myös poimia helmiä Kaarlo Bergbomin Suomalaisen Teatterin käänteistä. Ida Aalbergista Minna Canth löytää sielunsiskon, niin kuin katsojakin. Kristiina Halttu on Janakkalan proletaarisena primadonnana lumoava. Huumorikin on mainiota – realisti Émile Zola (Taisto Reimaluoto) naisten tavaratalotaivaassa ja näyttelijä Olli Ikonen Minna Canthin äitinä säväyttävät.

Canth-draamaan liitetty ja venäjäksi näytelty sitaatti Tšehovin Lokista on jakanut katsojia. Se on silti ydinoivallus. Canthin oma Agnes-näytelmäkin ennakoi modernistista säröä ja hauraampaa ihmiskuvaa, mutta jäi kesken 52-vuotiaana kuolleelta kirjailijalta. Uuden ajan tiivistyvässä sumussa jää miettimään, mitä kaikkea Minna olisikaan vielä voinut kirjoittaa.

marketta mattila

Suomen Kansalllisteatteri: Canth. Kertomus uuden ajan ihmisistä. Teksti Seppo Parkkinen. Ohjaus Kaisa Korhonen. Lavastus Kati Lukka. Puvut Pirjo Liiri-Majava. Musiikki Hannu Kella. Rooleissa Cécile Orblin, Kristiina Halttu, Jukka Puotila, Pirjo Luoma-aho, Jussi Lehtonen, Taisto Reimaluoto, Elli Närjä, ja Olli Ikonen. Kantaesitys 23.11.2016.

<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:”MS 明朝”; mso-font-charset:78; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;} @font-face {font-family:”MS 明朝”; mso-font-charset:78; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;} @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:””; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”MS 明朝”; mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-size:10.0pt; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:Cambria; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”MS 明朝”; mso-hansi-font-family:Cambria;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:36.0pt 36.0pt 36.0pt 36.0pt; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} –>