Nykyteatterifestivaali Baltic Circle ja sen johdossa viisivuotiskautensa päättänyt Eva Neklyaeva onnistuivat siinä, mistä moni unelmoi eli tuomaan nykytaiteen niidenkin tietoisuuteen, jotka eivät sitä seuraa, sekä herättämään keskustelua mediassa ja taidekentällä.
Taito Hoffren ja Juha Valkeapää ovat paikassa, jossa ei tapahdu mitään. Kuva Tani Simberg.
Helsingin kaupungintalossa järjestetty Taidepoliittinen huippukokous keräsi viitisensataa ihmistä keskustelemaan taiteen asemasta ja rahoituksesta sekä pakotti puolueiden edustajia määrittelemään taidepolitiikkaansa. Koimme vaikuttavan performanssin, jossa taide tunkeutui todellisuuteen ja toisin päin. Se jatkuu mediassa ja vaalikeskusteluissa.
Hollantilaisen Dries Verhoeven teos Ceci n’est pas… toi kahdeksan päivän ajan kaupunkilaisten silmille kuvia, joita on hankala katsella. Tehokkaasti ja kärjistetysti rajatut aiheet toivat lasivitriinissä Lasipalatsin aukiolle tabuja, kuten insestin, ikään ja rotuun liittyvän rasismin sekä seksismin. Varsinaisen mediakohun synnytti alastoman vanhan naisen ruumiin esittämiseen kohdistunut sensuuri. Teko herätti keskustelua taiteen vapauden ja lainsäädännön suhteista.
Neklyaeva on nostanut esiin kiinnostavia tekijöitä, teemoja sekä prosesseja eri tahojen kanssa tuotettuine kantaesityksineen. Määrätietoisen ja rohkean kuratoinnin ansiosta BC näyttäytyy kokonaistaideteoksena.
Neklyaevan kaudella keskeisiä toimintalinjoja ovat olleet suora poliittisuus, tunkeutuminen julkiseen tilaan ja keskusteluun hämärtämällä esityksen ja todellisuuden suhdetta sekä toisaalta täydellisen vapauden tarjoaminen taiteilijoille.
Ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapään ja muusikko Taito Hoffrénin vuoden 2010 BC:ssä kantaesityksensä saanut Ten Journeys to a Place Where Nothing Happens nähtiin uusintana tämän vuoden festivaaleilla. Vielä 43 esitystä myöhemmin joutilaisuutta, hirvimetsässä odottavaa viisautta, loputonta kahvin juomista ja keinutuolin liikettä seuraileva ja nostalgiasta ammentava olotila on merkityksellinen. Siellä, missä ei tapahdu mitään, piilee mahdollisuus kohtaamiseen.
Viime vuoden festivaaleilla debytoinut Vibes-työryhmä ja Kimmo Modigin esikoissooloteos Court of Helburg puolestaan lähestyvät tapahtumattomuutta tyhjyyden, toivottomuuden ja pettymyksen kautta. Se, että mikään ei merkitse mitään eikä mikään ole mahdollista, on nihilistinen ja narsistinen lähtökohta, mutta tyhjyyden kokemuksen käsittely kollektiivisesti ja tunnustuksellisesti tuntuu vääjäämättömältä.
Festivaalin kokonaisuudessa vertautuu vahvasti kaksi tasoa: suora poliittisuus (taidepolitiikka, eläinten oikeudet, sensuuri, rasismi) sekä tapahtumattomuus. Pakottaako tunne tyhjyydestä toimimaan?
Eeva Kemppi
Baltic Circle –festivaali Helsingissä 9. – 16.11.2014
