Zodiakin syyskausi puhkeaa näyttävästi tanssijoiden ajaessa henkilöautolla esitystilaan. Nature Dances on koreografien Satu Herralan, Eeva Muilun, Anna Mustosen ja Masi Tiitan teos tanssin luonnosta ja sen unelmasta. Käsiohjelmassa viitataan Isadora Duncanin Tulevaisuuden tanssiin, ja teoksen lähtökohta on asettua tanssijan liikkeen sekä luonnon välisen suhteen jatkumoon.
Anna Mustonen ja Satu Herrala. Kuva Timo Wright.
Tanssijat nousevat autosta, he astelevat luonnontilaan varovasti ja erillisinä. Ihmisten mukavuusalue luonnon helmassa on tuulipuvun sisällä, retkeilykenkien suojassa. Nature Dances etenee hitaan liikkeen ja hiljaisuuden jatkumona, jota dramaattiset kohtaukset katkovat. Hitaus on kiehtovan koettelevaa ajassa, jossa tehokkuus merkitsee nopeutta.
Teos saa paljon irti Pannuhallista, joka muuntautuu esitys toisensa jälkeen teosten ehdoilla. Nyt Heikki Paasosen ja Jani-Matti Salon suunnittelema näyttämö työntyy nuolen muodossa katsomoon halkaisten sen kahtia. Yläikkunoista kajastaa oikullisen arvaamaton luonno nvalo, jonka kanssa valotekniikka leikkii vaivihkaa.
Tanssijat nostelevat käsiään yläilmoihin sormeilemaan valoa ja kaatuilevat maata vasten. Ihmiskeho kurottautuu aina korkeammalle, romahtaa, maatuu ja nousee yrittämään uudestaan. Teos kiertää elämän alkamisen ja päättymisen vastavuoroisuudessa. Vaikka kehot luovuttavat ja kasvit lakastuvat, luonnon kiertokulku ei pysähdy eikä katso taakseen.
Koreografia kiertää näyttämötilassa reitin, jonka varrella meditatiivinen liike hajoaa hetkittäin kiihkeäksi kietoutumiseksi ja lopulta rituaaliseksi mantraksi. Kun ilmoille kajahtaa Beyoncén pop-laulu, tanssijat huutavat sen päälle kilpaa rikkinäisenä kuorona. Äänet muuttuvat avunhuudoista melubarrikadiksi.
Nature Dancesin hitaan rytmin aistii nopean kulutuksen vastustukseksi; se ottaa rohkeasti oman aikansa edetä tilan läpi. Se voi jopa koetella katsojaa. Ensi-illassa esitys yllyttää antamaan aplodit yhteen otteeseen liian aikaisin. Taputusten lomassa kuuluu katsojan huudahdus, ettei teoksessa tanssittu ollenkaan.
Näin esitys sattumalta palaa takaisin Duncaniin, jonka tanssiesityksiä kritisoitiin tekniikan puutteesta. Nature Dances tanssii nykypäivän luonnon ja esittää nykypäivän tanssin. Liike kykenee yhä provokaatioon. Hieman yllättäen kaikkein koettelevinta saattaa olla liikkeen hitaus.
Teoksen nimestä kasvaa herkullisia tulkintoja. Onko kyse luonnon sisällä tapahtuvista tansseista vai luonnon omasta tanssista? Varmaa on, että luonto tanssii lopulta ihmisen yli. Kun esitys etenee käsikkäin pimenevän päivän kanssa, ymmärtää, että luonto ja tanssi etenevät ihmishuudosta huolimatta.
Niko Hallikainen
Wilderness Dance: Nature dances. Koreografia ja tanssi Satu Herrala, Eeva Muilu, Anna Mustonen ja Masi Tiitta. Tila ja valot Heikki Paasonen ja Jani-Matti Salo. Puvut Laura Haapakangas ja työryhmä. Zodiak/Helsingin juhlaviikot. Kantaesitys Pannuhallissa 20.8.2014.
Etusivun kuva Timo Wright.
