Julian Assange liukuu käsistä kuin saippua
Verkossa-draaman kutoja Gunilla Hemming suosittelee käsiohjelmassa medialle psykoanalyytikon sohvaa, jotta selviäisi, miksi toimittajat kiihkeästi vihaavat ristiriitaista Julian Assangea. Miksi valkoinen tukka ja luonneviat kiinnostavat niin kovin, mutta demokratiavaje tai läpinäkyvyyden vaatimus ei?
Kuva Charlotte Estman-Wennström.
Helsingin kaupunginteatterin kantaesitys toteuttaa osin samaa ristiriitaa käsikirjoituksen ja tulkinnankin osalta. Sarjakuvamaisuus ja karikatyyrit korostuvat. Huumoria irtoaa Assangen valkoisesta pehkosta ja siitä, kuinka epä-hillarymaisesta Tiia Lousteestakin saadaan USA:n ulkoministeri.
Esitys pelaa stereotypioilla huppupäisistä hakkerinörteistä ja pönkittää Assange-kulttia. Antisosiaaliseksi itsevaltiaaksi leimattu Assange tuskin lähettää Gunilla Hemmingille tai Niko Saarelalle vääristelystä valittelevaa kirjettä, kuten Assangea esittäneelle Benedict Cumberbatchille Fifth Estate -elokuvaflopin jälkeen.
Komean sähköisesti lavastettu Verkossa kykenee paikoin viemään katsojan maailmanlaajuisten tietoverkkojen hämähäkin silmiin. Se luo väkevän kokemuksen meitä manipuloivista valtarakenteista ja näyttää, miten Wikileaksin kaltainen avoin vastaliikekin repeää valtataistelujen kentäksi.
Milko Lehto on ohjannut dynaamisen tapauskertomuksen, joka toimii kuin nopea perehdytyskurssi. Tuotamme digitaalisia sormenjälkiä, emmekä pääse pakoon isoveljeä, kuten viimeistään Edward Snowdenin NSA-paljastusten ansiosta tiedämme.
Esityksen tyylilajit eivät vain loksahda yhteen: irtopaloja tykittävä draama on fuusio, jolla on kaksi napaa ja kaksi hyvin erilaista tarinaa. USA:n armeijan tiedusteluanalyytikko Bradley Manningin (Saska Pulkkinen) palo totuuden puolesta ja kärsimys nöyryyttävässä tutkintavankeudessa koskettaa. Sen rinnalla sarjakuvamaisemman Assange-tarinan ilakointi ruotsalaisen oikeusvaltion imaginäärisillä raiskauskäsityksillä on toisesta maailmasta.
Tragedian paino on oikeassa elämässäkin Manningin 35 vuoden vankeus suhteutettuna Assangen vilkutuksiin Ecuadorin suurlähetystön parvekkeelta.
Wikileaksille vuodetut 700 000 dokumenttia olivat ele ja provokaatio – ne edustavat yhtä prosenttia Washingtonin 92 miljoonasta vuosittaisesta salaisesta asiakirjasta. Todellisemmin maailmaa ravisteli Manningin julkisuuteen tuoma Irak-video, jossa siviilejä ammutaan kuin videopelissä.
Assange saa esityksessä enemmän puheaikaa, mutta luiskahtaa draamansa ytimestä ulos kuin saippua.
Marketta Mattila
Helsingin kaupunginteatteri: Verkossa. Käsikirjoitus Gunilla Hemming. Ohjaus Milko Lehto. Lavastus ja puvut Markus Tshokkinen. Projisointien suunnittelu Mika Haaranen. Rooleissa Niko Saarela, Sauli Suonpää, Saska Pulkkinen, Tiia Louste, Rosanna Kemppi, Elina Aalto, Sara Welling, Leena Rapola, Matti Laine, Jari Pehkonen, Timo Ruuskanen. Kantaesitys 12.12.2013 Studio Pasilassa.
Etusivun kuva Charlotte Estman-Wennström.
