Kohellukseksi meni
Suomalaisen sirkustaiteilija Linnea Happosen Tsekissä perustaman Krepsko-ryhmän ja täkäläisen Kallo Collectiven nykysirkusesitys Edgar’s Echo on saanut innoituksensa Lewis Carrollin teoksista ja hahmoista. Illuusioita, nuketusta, trapetsia, sanatonta teatteria ja cyr-rengasakrobatiaa sisältävä esitys on Happosen ohjaama.
Esiintyjäjoukosta Jenni Kallon, Katrine Weigeltin ja Jiri Zemanin ilmaisu pysyttelee pääosin teatterigenressä. Sirkusteknisestä osaamisesta vastaa cyr-velho Sakari Saikkonen, jonka fyysistä taituruutta ja läsnäoloa on muutenkin ilo seurata. Merkittävä rooli on Kristel Maamägin lavastustoteutuksella. Näkymättömien siimojen liikuttamat taulut, tapetit, kirjeet ja huonekasvit elävät omaa elämäänsä ja ilmentävät oivaltavasti tunnetiloja ja ajankulua.
Krepsko & Kallo -yhteistuotannolta odotettiin ennakkoon paljon. Ennenaikainen innostus usein epäreilusti vesittää hyvänkin lopputuloksen. Tässä tapauksessa ovat tekijät itse syypäitä ensi-iltapettymykseen. Esityksen dramaturgiset vääristymät mitätöivät sen elementtejä siinä määrin, että kokonaisuus jää vähäisemmäksi kuin osiensa summa.
Henkilöhahmojen sisäinen dynamiikka, sirkuksen eri osaamisalueiden logiikka, kohtauksien keskinäinen painoarvo ja kokonaiskaaren kuljetus kulkevat kukin omaa rataansa eivätkä alun jälkeen kohtaa. Nousuksi tarkoitettu käänne riistäytyy käsittämättömän rasittavaksi, suunnittelemattomaksi kohkaamiseksi yläilmoissa.
Onnistuneista kohtauksista jää tunne, että Edgar’s Echo taipuisi luontevimmin täsmälliseen, rauhalliseen, intensiiviseen olomuotoon. Vähemmän on enemmän, se pätee myös Lewis Carrollin maailmassa.
Nina Jääskeläinen
KALLO COLLECTIVE & KREPSKO THEATRE GROUP: Edgar’s Echo (Paraphernalia of E. Cuthwellis). Ohjaus Linnea Happonen. Visuaalinen suunnittelu Kristel Maamägi. Musiikki Mayim Alpert. Valosuunnittelu Kauri Klemelä. Esiintyjät Jenni Kallo, Sakari Saikkonen, Katrine Weigelt, Jiri Zeman. Ensi-ilta Cirkossa 21.8.2013.
