Marraskuussa Helsingissä koettu Baltic Circle -festivaali on profiloitunut johtajansa Eva Neklyaevan kaudella riskejä kaihtamattomaksi esittävän taiteen festivaaliksi. Tapahtuma on saanut merkittävän aseman uusien muotojen esiintuojana sekä kansainvälisenä keskustelufoorumina tekijöille ja yleisölle.

Shakespearea räjähtelevässä karusellissa

Teater Nya Rampen osoittaa Jakob Öhrmanin ohjaamalla esityksellä Worship!, etteivät klassikot ja nykyteatteri ole ollenkaan mahdoton yhdistelmä.

Berliinissä työskentelevän, kansainvälisesti aktiivisen ryhmän esitys sisältää tekstiä Shakespearen tragedioista, kuten Romeosta ja Juliasta, Macbethista ja Hamletista.

Klassiset näytelmät saavat räjähtävät raamit, kun Nya Rampen vyöryttää näyttämölle musiikkivideomaisen, vulgaarin ja kaoottisen Shakespeare-karusellin. Ryhmä palaa fiktioon, mutta ei tarinaan. Näyttelijät suoltavat hengästyneesti ja paikoin epäselvästi artikuloiden kuuluisia repliikkejä.

Näyttämöllä on myös valkoinen koppi, jonne näyttelijät voivat mennä tunnustamaan tai avautumaan, kuten tosi–tv-ohjelman päiväkirjahuoneeseen. Koko lavan levyisellä näytöllä välittyy kopissa puhuvien näyttelijöiden kasvojen jokainen värähdys, hikipisara tai käden liike.

Videot loistavat taidokkaalla kuvauksellaan. Yksinkertaisen elegantti lavastus ja herkkävireinen valosuunnittelu pelaavat yhteen, eikä pukusuunnittelukaan kalpene niiden rinnalla. Näyttelijät hyödyntävät kulmikkaita, valkoisia rakenteita oivasti, ja tekoveri valuu valkoisella pinnalla näyttävän graafisesti.

Uskomattoman taitavilta näyttelijöiltä sujuu suvereenisti myös liike ja laulu – joita ilman Worship! ei olisi läheskään yhtä voimakas kokemus. Niin elektrojytkettä kuin jousisoittimia livenä sisältävä ääni ja puhutteleva liikekieli kertovat omaa tarinaansa. Populaarikulttuurin klassiset tehosteäänet etäännyttävät videopelimäistä väkivaltaa.

Rohkeudesta Nya Rampen ansaitsee rutkasti ruusuja. Muutama risu annettakoon siitä, ettei esitys kannattele ihan koko kahta ja puolta tuntia. Varsinkin loppupuolella pitkästyminen hiipii. Rytmi voisi vaihdella enemmänkin.

Kaiken kohkaamisen jälkeen hiljaiset hetket kuitenkin todella pysäyttävät.

Worship! on ultracool – ehkä liiankin kanssa. Toisaalta lavalla näytettävä rivous ja julmuus aiheuttavat juuri oikealla tavalla onton olon.

Aino Salonen

Kiehtova kiekkolaboratorio

Anni Ojasen ja Hili Iivanaisen Fat Bastards -projekti on paitsi omaperäinen esitys myös kiinnostava, oireellinen ilmiö kotimaisessa esittävän taiteen kentässä. Ammattiteattereissa kiitettyjä draamaohjauksia tehnyt kaksikko näyttäytyi Baltic Circle -festivaalilla parivaljakkona, joka yhdessä vastasi sekä teoksen ohjauksesta ja konseptista että esiintymisestä.

Fat Bastards pohtii sankaruutta ja eläytymistä.
Kuva Tani Simberg

Esityksen taustalla on hämmästyttävä ja henkilökohtainen aihe – naisten suhde Suomen jääkiekon maailmanmestaruuksiin vuosina 1995 ja 2011. Kun ensimmäinen voitto sai teiniaikaansa elävät, tulevat ohjaajat, täysin rinnoin mukaan koko kansan karnevaaleihin, ei menestyksen uusi tuleminen 16 vuotta myöhemmin tuntunutkaan enää miltään.

Tämän teeman kautta Ojanen ja Iivanainen pääsevät käsittelemään kansallisuutta, kansalaisuutta, sankaruutta – ja omaa muutostaan ja kasvuaan. Samalla taiteen ja urheilun maailmojen tiet näyttävät kulkevan yhä etäämmälle toisistaan.

Esityksessä näytetään, miten naiset kaikin keinoin pyrkivät harjoittelun, valmennuksen – ja jääkiekkomaailmaan eläytymisen avulla pääsemään takaisin nuoruuden välittömään hurmoskokemukseen. Uimarenkaista viritettyjen muskelipukujen avulla he yrittävät samastua pelaajien todellisuuteen, videoruudulta katsotaan teini-idoli Ville Peltosen haastattelua.

Itseironinen mutta pohjasävyiltään jopa hämmentävän totuudellinen esitys on samalla puheenvuoro esittävän taiteen nykykeskustelussa: onko eläytyminen vielä sallittua ja mahdollista, vai pitääkö kaikkea katsoa viileästi, analyyttisesti ja etäältä.

Komeasti esitystä säestävä Leijona & Kuollut Jänis -duo eli Emily Cheeger ja Juho Ala-Juuma tuovat mukaan silmäniskuja Joseph Beuysilta ja absurdia hauskuttelua sankarkansallisella kuvastolla.

Etusivun kuva:
Shakespearen klassikot kokevat rajun linkouksen Nya Rampenin esityksessä Worship!
Kuva Tomi Nuotsalo

Annukka Ruuskanen

Lue kuusi muuta esitysarviota Teatteri-lehdestä 8/2011.