Artikkelit

Teatteri on perhe

”Jos ihminen voi jatkuvasti valita työtoverinsa ja ystävänsä, se eristää ja tekee yksinäiseksi”, väittää Kaija Viinikainen.

Ohjaajan mukaan pärjääminen saman työryhmän kanssa pakottaa ymmärtämään erilaisia persoonallisuuksia ja työtapoja.

Alan varjopuoleen kuuluu nykyajassa toistuva viesti, joka vaatii teattereita koko ajan säästämään.
”Se kyseenalaistaa työmme merkityksen ja syö tekijöiden motivaatiota”, Viinikainen sanoo.

Ei kommentteja

Tähti toisaalla

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työskentelee näyttelijöitä, jotka ovat paikalliselle yleisölle rakkaita. Yksi heistä on oululainen Tuula Väänänen, joka ei silti suostu omalla kohdallaan puhumaan tähteydestä.

Ei kommentteja

Voimaa, hulluutta ja kipua

”Kun kerroin Saksassa lähteväni ohjaamaan Suomeen, muut ohjaajat sanoivat, että no joo, se suomalainen teatterihan on vähän sitä sun tätä… Eihän se ole kovin tunnettuakaan. Näyttelijät ovat varmaan sellaisia omanlaisiaan, rauhallisia”, ukrainalainen Andriy Zholdak kertoo. Suomalaiset näyttelijät yllättivät kuitenkin Turussa ohjanneen Zholdakin.”Suomalaisten sisällä on paljon piilotettua ja salattua. Siellä on voimaa, hulluuttakin ja paljon kipua. Sen kivun olen nähnyt. Suomalainen näyttelijä on kuin Pandoran lipas. Miten sen saisi auki?”

Ei kommentteja

Mikko Viljanen ja tarinan tärkein

”Taito syntyy osittain halusta jäljitellä jotain sellaista, jota on tehty aikaisemmin, jonka tunnistaa ja jota ihailee. Kaikki jäljittelevät, lapsikin oppii ihmiseksi jäljittelemällä”, sanoo Teatterikorkeakoulun dramaturgian lehtori Mikko Viljanen.

Ei kommentteja

Artikkelit 1/2010

Kaikki artikkelit lehdessä 1/2010

Ei kommentteja