Avignonin festivaalin tämän vuoden täyttöaste oli 90 prosenttia ja 5000 ranskalaisteiniä sai ilmaisliput festivaalille. Kun pyritään tarjoamaan pureskeltavaa laajalle yleisölle, esitysten taso kohoaa, uskoo näyttelijä ja teatterintekijä Terhi Suorlahti. Hän tarkastelee tämän vuoden festivaalia ja haastattelee teatterinjohtaja-ohjaaja Pauline Baylea Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdessä 4/2023.
”Laatukriteerit ovat tiukat, kun esityksiä ei tehdä vain omalle väelle eli tietyn kaupungin tai maan yleisölle – tai pahimmassa tapauksessa vain alan omalle väelle. Taso nousee väistämättä, kun tavoitellaan laajaa yleisöä. Tämä herättää kysymyksiä ja haasteita suomalaisen teatterikentän suuntaan: Missä ja miten meillä tämänkaltaiset kansainväliset korkeatasoiset yhteistuotannot voitaisiin toteuttaa? Pieneen kielialueeseen vetoaminen kun ei enää riitä selitykseksi”, Terhi Suorlahti kirjoittaa.
”Pohdin esitysten äärellä, että kyky ja halu kuunnella toista tarkasti näyttämöllä, näyttäytyvät toisen ja toiseuden kunnioittamisen äärimmäisinä muotoina juuri meidän ajassamme. Tätä taitoa esiintyjät harjoittivat etenkin monikielisissä esityksissä. Mikä olisikaan eettisempi näkökulma esiintyjän ja taiteilijan työhön ’kuka huutaa kovempaa’ -kulttuurissamme?”
”Oma havaintoni näkemistäni esityksistä oli, että kun taiteilijoilla on ollut mahdollisuus rauhassa kehittää ajatteluaan yhteydessä kirjailijoihin, filosofeihin ja tutkijoihin ja vielä dialogissa toisten kulttuurien kanssa, jälki on parhaimmillaan huikeaa. Työrauhan varmistaa vahva taloudellinen rakenne ja tuki. Tuki koskee tosin lähinnä pääohjelmistoa, off-puoli taas taistelee aina katsojistaan.”
Lue artikkelit Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 4/2023.
