Teatteriohjaaja Hannele Martikainen kuuli parikymmentä vuotta sitten Suomen ulkopuolella tehdyistä vankilateatterituotannoista. Kun vankilanjohtaja Kaisa Tammi otti Martikaiseen yhteyttä, tämä innostui mahdollisuudesta tehdä teatteria myös Suomen vankiloissa. Toimintaa varten Martikainen perusti Taittuu ry:n.
Jo alusta asti esitykset toteutettiin yhteistyössä teatteriammattilaisten, jonkin ammattiteatterin sekä vankiloiden henkilökunnan ja hallinnon kanssa. Ensimmäinen ensi-ilta oli Vanajan vankilan naisvankien kanssa tehty Punahilkka ja susien maailma Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttämöllä vuonna 2009.
Vanajan vankilaa pitkään johtanut Kaisa Tammi ei ole Punahilkkaa unohtanut.
”Se oli ensimmäinen, joka tehtiin meidän vankilassamme. Yhteensä eri produktioita taisi olla meillä viisi tai kuusi. Viimeinen tuli ensi-iltaan juuri ennen pandemiaa. Minä innostuin toiminnasta valtavasti monista syistä.”
”Yksi painava todiste teatteritoiminnan merkityksestä vangeille on se, että yhtään Taittuun esityksissä mukana ollutta naista ei ole rangaistuksensa jälkeen palannut vankilaan. Ei ainuttakaan. Ja ainakin yhden tiedän, joka tekee itse nykyisin tarinateatteria. On myös muita, jotka tavalla tai toisella ovat hakeutuneet asian äärelle”, Tammi kertoo.
Taittuu ry haki ja sai avustusta projekteihinsa eri tahoilta, kunnes vuonna 2017 Rikosseuraamuslaitos kilpailutti vankila-teatteritoiminnan. Taittuu ry voitti kilpailutuksen, ja yhteensä viisi vuotta kestäneen sopimuskauden aikana esitystoiminta vakiintui ja kehittyi.
Itsetuntemusta kehittämässä
Miksi juuri teatterin tekemisellä on ollut niin suuri vaikutus vankien elämään vankila-aikana ja sen jälkeenkin? Rikosseuraamuslaitos on julkaissut vuonna 2018 Laura Menardin sosiaalipsykologian alaan kuuluvan tutkimuksen Vankilateatterin vaikutukset ja vaikuttavuus: Taittuu ry:n esteettis-eettinen työtapa vankien kuntoutuksessa. Tutkimus löytyy muun muassa Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta.
Kaisa Tammi on itse kirjoittanut aiheesta elokuussa ilmestyneessä kirjassaan Naisvankilan pomo (WSOY 2022). Puhelinhaastattelussa joulukuun lopulla Tammi kiteytti havaintonsa käsitteeseen ”itsetuntemus”:
”Vankiloissa on monenlaista kuntouttavaksi suunniteltua ohjelmaa. Teatterin tekeminen tuo jotain omaa taikaansa prosessiin. Se kasvattaa pystyvyyden kokemusta ja itsetuntemusta, mikä taas lisää itseluottamusta.”
”Näytteleminen on astumista maaperälle, jossa väkisinkin alkaa miettiä myös itseään. Joudut pohtimaan, miten roolisi käyttäytyy, miksi se käyttäytyy niin, millä lailla roolihenkilö sen vuoksi puhuisi. Se johdattelee ajattelemaan, miten itse olet ja kuinka käyttäydyt omissa nahoissasi. Itsetuntemus alkaa vaivihkaa kehittyä.”
Psykologina ja pitkään vankilassa työskennelleenä Tammi kertoo suoraan nähneensä itseluottamuksen kasvun.
”Ihmisen ryhti oikenee ja ylpeys kasvaa, tulee ilo olla itsestään ylpeä. Sehän on kuitenkin vankilassa harvinaista.”
Lue koko Nina Jääskeläisen kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2023.
