Miina Turunen tähdentää, että olennaista on, että hän on harjoituksissa ja kuvauksissa paikalla vain lapsia varten, ei muita. Hän on ollut koko Munkkivuori tv-sarjan (Elisa viihde Viaplay) valmistumisen ajan mukana nimenomaan sparraamassa ja auttamassa lapsinäyttelijöitä heidän työssään.

Munkkivuoressa näyttelee parikymmentä 9–18-vuotiasta. Koko Jani Volasen ja Pirjo Longan ideoima, Volasen käsikirjoittama ja ohjaama 10-osainen sarja sijoittuu yhteen kesään 1980-luvun munkkivuorelaisessa kerrostaloyhteisössä. Sen pääosaa näyttelee 13-vuotias Viljami Loponen, mutta hyvin keskeisiä hahmoja ovat kaikki pihan lapset ja nuoret.

Sarjan uskottavuudesta ja tunnelmasta iso osa lepää siis lasten suoritusten varassa. Ja nuoret näyttelijät herättävät hahmonsa hienosti henkiin. Sen lisäksi, että 80-lukulaisen lapsuuden keskeiset merkkipaalut yksitellen kioskilta valittuine irtokarkkeineen ja kerrostalon pihalla vietettyine pitkine kesäpäivineen näyttävät luontevasti haltuun otetuilta, saavat nuoret näyttelijät hahmoistaan esiin useita puolia, kuten uteliaisuutta, tottelemattomuutta ja vilpittömyyttä. Myös erilaiset persoonallisuudet piirtyvät taitavasti esiin.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun näyttelijä Miina Turunen tekee tätä työtä. Sitä ei kovin monissa produktioissa – sarjoissa, elokuvissa tai teatterissa – tee päätoimisesti kukaan. Siihen ei kouluteta eikä hommalla ole ammattinimikettä, kuten vaikkapa läheisyyskoreografilla tai väkivaltakohtausten koordinaattorilla – aika uusia työnkuvia nekin.

Turuselle oli heti selvää, että lasten on tarkoitus tehdä työnsä mahdollisimman ammattimaisesti. Freelancerina hänellä itsellään on monipuolinen kokemus sekä tv- että elokuvakameroiden edessä työskentelystä ja näyttämöllä näyttelemisestä.

On tavallista, että produktioissa mukana olevista lapsista pitävät huolta useat ihmiset, vastanäyttelijät, ohjaaja, joku tuotannosta. Ammattinäyttelijälle on kuitenkin helpotus, jos kuormittavan kohtauksen jälkeen voi keskittyä omaan palautumiseen ja tilanteen purkamiseen sen sijaan, että on huolissaan lapsen voinnista ja yrittää kaiken keskellä auttaa häntä purkamaan tilannetta.

”Kyllä tämä on tuottaja Minna Haapkylän ja Jani Volasen viisautta, että näkivät tarpeen ja halusivat palkata jonkun tähän  hommaan.”

Lisäksi hyvin harjoitellut kohtaukset säästävät aikaa kuvaustilanteessa, mikä puolestaan on tuotannolle suoraa säästöä.

Lasten katse aikuisiin

Periaatteessa lasten näyttelemisessä toimivat samat näyttelijäntyön työkalut kuin aikuistenkin näyttelemisessä. Turusesta hänen tehtävänsä on auttaa lapsia näyttelemään mahdollisimman hyvin. Turusen kertomana se on erittäin organisoitunutta. Voisi ajatella hänen tehneen ”lapsisparraajan” työtä jo vuosia.

”Munkkivuori on sillä tavalla poikkeuksellinen sarja, että se on suunnattu aikuisille, mutta lapset ja lasten maailma ovat aivan keskeisessä roolissa. Jännitys syntyy siitä, että lapset kuulevat asioita ja näkevät vilahduksia aikuisten elämästä, mutta heidän oman elämänsä etenee niin kuin 80-luvun lasten elämä eteni. Mutta totta kai heitä kiinnostaa, mitä ympärillä tapahtuu: pieni lapsi on kadonnut, mitä hänelle on voinut käydä?”

Ikäviä asioita.

”Isoja asioita lasten näyteltäväksi.”

Turunen lähti “lapsisparraajaksi”, kun Haapkylä kertoi tarvitsevansa jonkun koekuvaamaan lapsiroolien ehdokkaita.

”Sanoin, että voin kokeilla. Olen ollut tietysti itse koekuvattavana monta kertaa ja tiedän, minkälainen minusta on hyvä koekuvaustilanne. Sain Volaselta tarkat luonnehdinnat, mitä kultakin roolilta haetaan sekä koekuvattavat kohtaukset. Sitten sain tehdä, miten minun mielestäni on oikein tehdä töitä.”

”Joissain koekuvaustilanteissa on saattanut joutua näyttelemään jotakuta vastaan, joka ei ole koskaan näytellyt, joskus jopa seinää vastaan. Pistin kameran päälle ja toimin itse vastanäyttelijänä. Sanoin, että nyt me leikitään ja leikitään tosissamme. Toinen tärkeä asia oli antaa koekuvattaville tarpeeksi aikaa. Kun koekuvauskierroksia oli kolme, viimeisellä kierroksella kuvattavista oli olemassa jo tunti materiaalia, jonka pohjalta Volanen teki karsintaa.”

Jos on korona hidastanut monia aikuisten kanssa tehtäviä produktioita, lasten kanssa tehtäviin kuvauksiin se toi aivan oman lisänsä. Lapset nimittäin kasvavat.

”Ja kun valinnat oli tehty, tuli korona eikä lapsia päästy kuvaamaan. Paletti meni osin uusiksi, kun osa oli kasvanut ulos rooleistaan ja joillain oli aikatauluongelmia ja jotkut päätyivätkin eri rooliin kuin alun perin suunniteltiin. Taas tuli uusi koekuvauskierros.”

Lue koko Minna Tawastin kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2023.