Keskellä näyttämöä, kuun kelmeässä valossa on valtava kivenlohkare, jonka alta virtaa matala joki. Pina Bauschin Vollmond-teoksen kaksi keskeistä elementtiä, jokin jylhä, liikkumaton ja pysyvä sekä alati muuttuva vesi, konkretisoivat teoksen suurta teemaa, ihmisten elämää. Kolmas elementti ovat tanssivat ihmiset, heidän vahvat ja herkät kehonsa. “Olen nuori, kehoni on vahva, olen kaunis”, sanoo hymyilevä tanssija soolonsa päätteeksi yleisölle ja juoksee pois lavalta. Ilmaan jää roikkumaan, että hänkin vanhenee – joskus.

Eurooppalaisen tanssiteatterin merkittävän uudistajan, saksalaisen Pina Bauschin (1940–2009), perustaman Tanztheater Wuppertalin vierailu Tanssin talossa on erinomainen osoitus siitä, mitä Erkko-sali ja sen tekniset resurssit voivat kaikenlaiselle yleisölle tarjota. Ja tietenkin Vollmond (suom. täysikuu, 2006), yksi Bauschin viimeisistä koreografioista, tarjoaa henkeäsalpaavan muistutuksen siitä, millaisiin syvyyksiin, tunnelmiin ja kuviin tanssitaide voi yleisönsä viedä. 

 

Bausch on sanonut, ettei ole niinkään kiinnostunut siitä, miten ihmiset liikkuvat kuin siitä, mikä heitä liikuttaa (varmaankin sanan molemmissa merkityksissä). Se näkyy hänen teoksissaan, joissa ei kerrota tarinaa. Niissä kerrotaan peräkkäisten, usein toisiinsa sidottujen kohtausten ja toiston kautta rakkaudesta, väkivallasta, eroista, pikkumaisuudesta, kaipuusta ja iloista. Keskiössä on aina ihminen ja hänen tunteensa. 

Bauschin tarkkanäköisessä ja humoristisessa humanismissa on myös raakuutta sekä pieniä ja suuria katastrofeja. Niitä kuvatessaan koreografi tsuumaa kärsivään ihmiseen, ei väkivaltaan tai sen aiheuttajaan. 

Vollmondin mies-nais-asetelmissa on kliseisyyttä, mutta se ei tee niistä epätosia. Naiset voivat olla niitä, jotka odottavat, mutta he myös jättävät. Väkivalta taas on yleensä vahvemman kädessä, edelleen.

 

Vollmondin ensimmäinen puolisko ennen väliaikaa on lähes lempeä. Näemme pitkissä, heleänvärisissä silkkihameissaan ja pitkissä hiuksissaan pyrähteleviä virvatulimaisia naishahmoja sekä näyttäviä syöksyjä ja hyppyjä nopealla tempolla toistavia miehiä, odotusta, kohtaamisia, suudelmia, lukuisia lyhyitä duettoja ja sooloja. Liike on raivoisanakin eteeristä, kaikkien jäsenten uskomattoman taipuisaa aaltoilua, kiertoja, taipumisia, taittumisia sekä hämästyttävää keveyttä. 

Yksi Bauschin koreografisista tehokeinoista, toisto, tuntuu varsinkin ensimmäisen puoliskon aikana kuitenkin väljähdyttävän teosta.

Toisella puoliajalla vaatteet muuttuvat tummiksi tai mustiksi ja tunnelmakin epätoivoiseksi. Siellä täällä näkyy toistumia ensimmäisen näytöksen sensitiivisistä liikesarjoista mutta aivan toisella dynamiikalla tanssittuina. Soolot ja duetot ovat rajumpia: miestanssija kouristelee ja ryntäilee edestakaisin, puristaa ja lyö vatsaansa, toinen juoksee kivenlohkareelle ja lipsuu alas. Nainen pakenee miestä, joka kerta toisensa jälkeen raahaa hänet takinselkämyksestä veteen ja painaa upoksiin.    

Bauschin teoksissa on paljon draamallisia elementtejä, puhetta (myös yleisölle) ja toimintaa sekä tunnistettavia “pinaismeja”, kuten vesi, naisten pitkät hiukset, tuolit, mutta Vollmond on nimenomaan tanssin ja tanssijoiden juhlaa. Lopun hurjistunut vesi-bakkanaali on lähes transsiin päätyvä fyysinen kliimaksi, jossa kaikki 12 tanssijaa juoksevat ja tanssivat kukin omaa rataansa näyttämöllä ja roiskivat vettä ympäriinsä. Tanssijat myös heittävä kerta toisensa jälkeen ämpäreillä vettä kivenlohkareeseen, jolloin pisarat kimpoavat ympäriinsä ja muodostavat välkehtiviä kaaria ilmaan. Ehkä ihmiset yrittävät sammuttaa jotain, ehkä he vain etsivät kauneutta. 

Loistavista tanssijoista huomioni kiinnittyy erityisesti useita huikeita sooloja tulkitsevaan Ditta Miranda Jasjfiin sekä kaiken keskellä ihmeellistä rauhaa huokuvaan Silvia Farias Herediaan. Milan Nowoitnick Kampferin alkuvoima näyttää hetkittäin täysin pidäkkeettömältä.

Tanztheater Wuppertal  on tätä ennen vieraillut Suomessa Helsingin Juhlaviikoilla vuonna 2005 teoksella Nefés (2003).

Minna Tawast

Kuva: Martin Argyroglo

Tanztheater Wuppertal: Vollmond. Koreografia Pina Bausch. Lavastus Peter Pabst. Puvustus Marion Cito. Musiikillinen yhteistyö Matthias Burkert, Andreas Eisenschneider. Harjoittajat Daphnis Kokkinos, Robert Sturm.  Musiikki Amon Tobin, René Aubry, Nenad Jelić, Magyar Posse, Leftfield, Jun Miyake, Cat Power, The Alexander Balanescu Quartett, Tom Waits ym. Tanssijat Dean Biosca, Taylor Drury, Silvia Farias Heredia, Ditta Miranda Jasjfi, Reginald Lefebvre, Alexander López Guerra, Nicholas Losada, Milan Nowoitnick Kampfer, Ekaterina Shushakova, Julie Anne Stanzak, Christopher Tandy, Tsai-Chin Yu. Esitys Tanssin talon Erkko-salissa 3.11.2022 (Kantaesitys 11.5.2006)