Nainen kertoo tarinaansa etunäyttämöllä. Tummasävyisellä taustalla, näyttämösavun keskellä on hahmoja, jotka muodostavat vartaloillaan kuin veden aaltoja kadoten lopulta kokonaan sumuun. Nainen kertoo, miten hukutti omat lapsensa Aurajokeen. Eletään 1800-luvun loppua Turussa.

Mikaela Hasánin Svenska Teaterniin ohjaama Sielujen saari perustuu Johanna Holmströmin romaaniin. Vaikuttavan esityksen kantavat voimat koetaan heti: liikunnallinen ryhmä, upea näyttämökuva, hienostunut ääni- ja valomaailma, paneutuen tehdyt roolit.

Själarnas ö kertoo Själöstä, Seilin saaresta ja sen asukkaista 1930- ja 40-luvuilla. Saarella toimi vuosina 1889–1962 vain naisille tarkoitettu mielisairaala, josta juuri kukaan sinne määrätty ei palannut. Alussa nähty, mykäksi mennyt Kristina oli ollut saarella vuosikymmeniä.

Mielisairaus, vaikkapa psykoosi, rapsahti siihen aikaan helposti leimaksi normista poikkeavalle naiselle. Kaikenlainen ”vaikeus” määritteli liian rasittavan naisen johonkin instituutioon, korjattavaksi kuntoon tai pois silmistä. Esityksessä ovat mukana monet teeman aihiot ja niiden jälkitilat: raiskaus, vaaralliseksi koettu seksuaalisuus ja au-raskaus, homoseksuaalisuus, ”hysteria” ja lapsen häntä hyljeksiviä vanhempia häiritsevä käytös.

Hoitokeinoina kaikkiin vaivoihin käytettiin vankilamaista kuria, kuumia ja kylmiä kylpyjä, sähköshokkeja ja pakkosterilisaatiota. Yhteiskunnan kaikenkattava häpeä suhteessa erilaisuuteen roikkui kaiken yllä kuin Milja Salovaaran lavastuksen nerokkain elementti, valtava orjantappurakruunu.

Monista aihioistaan huolimatta Själarnas ö on tasapainoinen kokonaisuus. Se on draama, ei opetusnäytelmä. Pohjalla olevan romaanin runollinen kieli kuuluu esityksessä. Näyttelijäensemble työskentelee keskittyneesti. Roolitöistä kirkkain on Sophia Heikkilän Sigrid, nuori sairaanhoitaja. Myös Ylva Ekbladin ja Saga Sarkolan hahmot jäävät mieleen kaihertamaan. Kaikki laulavat ja liikkuvat taiten Hanna Mikanderin hienostuneen musiikin tahdissa.

Själarnas ö on rohkea esitys. Yhdessä suomenruotsalaisen kulttuurin pyhätössä sivutaan myös menneisyyden häpeällistä rodunjalostusoppia, jonka mukaan ei ole suotavaa sekoittaa suomalaista verenperintöä suomenruotsalaiseen. Yhtäkkiä tuntui aika kylmäävältä istua salissa.

JAANA SEMERI

Svenska teatern: Själarnas Ö. Käsikirjoitus ja ohjaus Mikaela Hasán. Lavastus Milja Salovaara. Musiikki ja äänet Hanna Mikander. Puvut Anna Sinkkonen. Koreografia Hanna Brotherus. Esitysdramaturgia Maria Lundström. Valot Tom Kumlin. Rooleissa Ylva Ekblad, Sonia Haga, Sophia Heikkilä, Minttu Mustakallio, Kira-Emmi Pohtokari, Saga Sarkola, Johanna af Schultén ja Mitja Sirén. Ensi-ilta suurella näyttämöllä 10.9.2022.