Näyttelijä Wenla Reimaluoto (s. 1995) Helsingistä voitti monologillaan Päivä elämässä Veikko Sinisalo -kilpailun Kajaanin Runoviikolla. Voittaja sai Vuoden nuoren lausujan tittelin sekä 4 000 euroa. Lisäksi häneltä tilattiin kantaesitys ensi kesän Runoviikon ohjelmistoon.
Reimaluoto saapui Kaukametsän Kouta-salin lavalle työntäen metallista ostoskärryä, joka pursusi roinaa ja epämääräisiä muovipussukoita. Keskelle helteistä runokesää saapujan yllä oli koinsyömä turkki ja kauhtunut turkishattu.
Reimaluodon ruumiillistama laitapuolen kulkija paikoitti näyttämön radan varteen Mirkka Rekolan runolla Varo junaa, radan varressa.
Reimaluodon 20 minuutin ohjelma keskittyi naisrunoilijoihin, Rekolan ohella Katri Valaan, Eeva-Liisa Manneriin, Edith Södergraniin, Sirkka Turkkaan ja Eila Pennaseen. Heidän kauttaan tulija avasi ja hajotti itsensä näyttämöllä: rinnassaan kipua, kaipuuta, rakkautta ja lopullista lähtöä. Ohjauksesta vastasivat Reimaluoto ja Ona Korpiranta.
Sinisalo-raadissa istuivat näyttelijä Ria Kataja puheenjohtajana ja jäseninä ohjaaja Mikko Roiha sekä lausuntataiteilija Matti Kaarlejärvi. Kuuden lausujan finaali oli raadin mielestä korkeatasoinen ja tasaväkinen. Raati istui ensin kaksi tuntia ja vielä puoli tuntia yli ajan ratkaisua harkitsemassa.
Lopulta eniten vaa’assa painoivat sisällöt, raatilaiset kertoivat. Kolmikon mukaan Reimaluoto kuljetti yleisön katsetta kipuun, jonne emme muuten katsoisi. Hän rikkoi itsensä ja näyttämön.
Mutta ennen kuin voi rikkoa, on luotava suht’ eheä ihminen tai muu tunteva kohde. Muutamien finalistien kohdalla ongelma oli nimenomaan siinä, että samastumisen mahdollisuus hajosi runojen lukuisuuteen. Raadin mielestä Reimaluodon tulkitsemina klassikkotekstit muuttuivat nykyteksteiksi.
Reimaluoto oli finalisteista ainoa, joka hyödynsi myös tanssia, laulua, musiikkia ja tehosteita: sadetta, ukkosta ja kirkonkelloja. Valtaosa luotti tyhjään näyttämöön ja stand up -tyyppiseen, mikrofonin kautta tai sen ohi tapahtuvaan riisuttuun läsnäoloon.
Kilpailussa muiden nuorten lausujien suorituksia ei aseteta arvojärjestykseen. Loppukilpailussa korostuivat Ria Katajan mukaan jokaisen omat äänet, ja ne olivat kaikki erilaisia. Yleisö koki ehdotuksia kauniista ja säröisistä maailmoista, uusista olemisen tavoista.
Muut finalistit olivat Sami Harjula, Maria Häkkinen, Miko Petteri Jaakkola, Ville Rita ja Juho Uusitalo.
Pidin kovasti Helsingin ylioppilasteatterissa vaikuttaneen Sami Harjulan esityksestä, jolle hän liimasi raamit valkoisella teipillä lattiaan sekä otteilla Paavo Rintalan–Kristian Smedsin näytelmästä Jumala on kauneus. Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi sai yleisön hymyilemään havainnoillaan, että lehmillekin voi maalata yhtä hyvin kuin näyttelyvieraille.
Juho Uusitalon esittämä elävä patsas jakoi yleisön rikkaisiin ja köyhiin. Laura Mattilan ohjaus koostui runsaista ripauksista runoja ja Taiteen edistämiskeskuksen kielteisestä vastauksesta apurahahakemukseen.
Oli jännittävää nähdä, millaisia vuoden nuoria lausujaehdokkaita Kajaaniin valmistuu Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta jatkossa. Uusi näyttelijäntaiteen professori Jarkko Lahti antoi Runoviikolla verrattoman näytteen voimistaan ja syvästi värähtelevästä näyttelijäntyöstään Ruska Ensemblen esityksessä Sydän, huuda! Lahden ohella toisiaan lietsoivat viulisti, etnomusikologi Tuomas Rounakari ja harmonikansoittaja Antti Paalanen.
Esitys antaa äänen Venäjällä asuneelle edesmenneelle nenetsikirjailija Juri Vellalle. Aina ei tiedä, raikuuko tilassa ihmisen, linnun vain soittimen valittava ääni. Laulaako lavalta jänis vai kuiskiiko siellä runon mies polvillaan kuin kuutti suolaista laulua.
Sydän, huuda! tiivistää maailman isokenkäisiin pettyneen ihmisen tunteen siitä, kuinka kaikki, mihin on pohjannut, paljastuu hulluudeksi, pahuudeksi ja rikokseksi. •
Eeva Kauppinen
Kajaanin Runoviikko 6.–10.7.2022
