Miten hel**tissä O:n dramatisointi on mahdollista? Miki Liukkosen romaanijärkäleen taipuminen teatteriksi hämmentää Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen lehtori Tuomas Timosta. Tilaustyön leima, uskollisuusvaatimuus romaanille – vai onko dramatisoiminen sittenkin kuningaslaji? 

Huomasin talvella 2022, että Miki Liukkosen romaanista O tehdään Ranskassa teatteriesitys. Siis dramatisointi.

Minua alkoi heti sekä kiehtoa että piinata, kuinka se on mahdollista. Ensiksi, romaanissa on 858 sivua. Ja se on proosaa, siis tekstiä sivun alusta loppuun ja marginaalista marginaaliin.

Kun niin sanotun hyvin kirjoitetun kokoillan näytelmän liuskamäärä on tyyppiä 80–120 sivua dialogia, siis proosaan verrattuna melko tai hyvin harvaa merkistöä per sivu, miten on millään tavalla mahdollista siirtää tämä romaanijärkäle teatterilavalle?

VUOSITUHANNEN VAIHTEESSA, opiskeluaikanani ja vuosina niiden jälkeen, opin arvottavan erottelun ”oman kirjoittamisen” ja ”tilaustyön” välillä. Edellinen oli se, mikä oli arvostettua sekä taiteen sisäpiirin että apurahojen taholta. Jälkimmäinen oli jotakuinkin tilanne, johon lahjattomat joutuivat tyytymään. Ja tilaustyöt tarkoittivat usein juuri romaanidramatisointeja. Joku muu (tilaaja) oli siis tehnyt päätöksen kiinnostavasta aiheesta, ja vielä pahempaa, joku muu (kirjailija) oli kirjoittanut sen. Ja nyt se pitäisi vain dramatisoida.

Hyvä, mutta missä olisi minun kirjoittamiseni! Olihan Sarah Kanellakin kuulopuheitten mukaan agentti jo ennen ensimmäistäkään kirjoitettua näytelmää; agentti jonka kanssa pohdittiin, mihin hänen oma kirjoittamisensa menisi. Ja menihän se, sitten.

KUN TAPAAN MIKI LIUKKOSEN kesäkuussa, hän on kirjoittamassa ensimmäistä näytelmäänsä Tampereen Työväen Teatterille. Hän ei tiedä vielä, mistä näytelmä kertoo, mutta hänen vakiintunut työtapansa on, että hän alkaa vain kirjoittaa.

Mitä O:hon tulee, Liukkonen kertoo kirjoittaneensa kolmesataa sivua kunnes oivalsi, mistä siinä oli kyse.

Lue Tuomas Timosen kirjoittama artikkeli dramatisoinnin haasteista Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 4/2022.