Taiteelliset intohimomme palvelevat ennen muuta teatteritaloa, vakuuttavat Vaasan kaupunginteatteria johtava Seppo Välinen ja Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius.

Kaksikko istuu kesäisenä päivänä Helsingin rautatieaseman tuntumassa kahvilassa ja lupaa pohtia maakuntateatterin johtamista ja taiteilijuuden yhdistämistä johtamiseen. Molemmat tekevät johtajantyön ohella myös ohjauksia.

”Kyllä suurin taiteeni on nyt ohjelmistosuunnittelussa. En voi rakentaa ohjelmistoa vain omien ohjauksellisten intohimojeni varaan, vaan johtajana minun on rakennettava kokonaisuutta. On todella vapauttavaa ja tärkeää, että saan suunnittelun lisäksi myös ohjata teatterissamme”, Välinen sanoo.

Salonius näkee, että johtajalle on myös johtamisen kannalta erityisen tärkeää tehdä taidetta omassa talossa.

”Ohjatessa saa parhaiten tuntumaa siihen, miten talo toimii, ja saa olla taiteen tekemisen ytimessä. Ohjaajan tontilta saa konkreettisia ajatuksia, miten kehittää organisaatiota ja tekijöitä.”

Seinäjoella on kahden johtajan malli eli toimitusjohtaja on talossa erikseen. Vaasassa Välinen johtaa koko taloa.

”Mutta tietysti minulla on vahva tiimi ympärilläni. Joka osastolla on ammattilaisia, jotka valmistelevat ja rakentavat kokonaisuutta kanssani. Ilman heitä ei tulisi mitään”, Välinen tunnustaa.

Taiteilijajohtajien haasteet liittyvät erityisesti yhteen asiaan etenkin silloin, kun oma ohjaustyö on meneillään. Molemmat tunnistavat sen heti.

”Aikataulut!”

Haaveet todeksi

Kumpikin on keskittynyt ohjelmistosuunnitteluun täydellä sydämellä koko johtajakautensa ajan. Valinnat tehtiin 2019 ja työ alkoi keväällä 2020. Pandemia toi jo ensimmäisenä keväänä mutkia matkaan.

Mistä he lähtevät ohjelmistosuunnittelussa liikkeelle?

”Ohjelmiston rakentaminen on jatkuvaa tutkimusmatkailua, etsimistä ja löytämistä”, Salonius kuvailee.

”Pitää olla kiinnostunut ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta ja olla valmis käymään dialogia avoimesti. Tekijöiden kanssa pohditaan sitä, miksi jokin teos tehtäisiin tai miksi jokin tarina kerrottaisiin.”

Ohjelmistosuunnittelu on palapeli. Kummassakin teatterissa on iso ja pieni näyttämö. Pitää päättää, mikä esitys aloittaa kauden ja mitkä teokset ovat vastakappaleita pienellä ja isolla näyttämöllä.

”On ratkaistava, kuinka työllistetään tasapainoisesti talon henkilökuntaa ja onko naisille ja miehille tasapuolisesti isoja rooleja”, Salonius luettelee.

Vaasassa on kolme tanssijaa, mikä suo mahdollisuuden liikepainotteisille esityksille. Niihin sopivia ohjaajia ja teoksia on myös haettu ohjelmistoon.

Talous sanelee raamit kaikkialla ja talouden ja unelmien välillä on pystyttävä tasapainoilemaan. Toisaalta tuotannot ovat maakunnissakin isoja ja ne myös tehdään isosti.

”Kyllä tämä on resurssien hallintaa, ja talous heijastuu ohjelmistosuunnitteluunkin”, Salonius sanoo.

”Pitää haaveilla, mutta haaveilun pitää muuttua konkretiaksi jossain kohtaa”, Välinen lisää.

Paikallisuus ei sulje pois mitään

Seinäjoella on laadittu kymmenestä teesistä koostuva kokonaisuus, joista paikallisuus on yksi teesi. Se liittyy erityisesti yleisösuhteeseen.

”Yleisösuhdetta on rakennettava oman alueen väkeä kuunnellen. Yleisö pitää tuntea hyvin. Paikallisuus on arvo sinänsä. Tavoitteena on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja paikallisten ihmisten identiteettiä”, Salonius miettii.

Laadullisesti ei ole eroa siinä, tehdäänkö jokin juttu maakunnassa vai isoissa kaupungeissa. Kysymys on aina resursseista.

”Kyllä koen, että meidän tehtävämme on tehdä myös maakunnassa valtakunnallisesti kiinnostavaa teatteritaidetta. Paikallisuus ei tietenkään sulje sitä pois.”

Paikallisuus näkyy esimerkiksi Seinäjoella tänä syksynä kantaesityksessä Patruunatehdas, joka tuo näyttämölle ihmiskohtaloita Lapuan patruunatehtaan dramaattisen räjähdyksen päivinä vuonna 1976.

”Se on yhä täällä herkkä aihe, joka on koskettanut koko Suomea”, sanoo Salonius.

Pandemia siirsi Vaasassa pari ensi-iltaa. Sen jälkeen niille on etsitty sopivaa paikkaa, kun ohjaajilla on ollut sitoumuksia muualla. Alkavalla kaudella Vaasassa on 80-vuotisjuhlien tiimoilta peräti kahdeksan ensi-iltaa.

”Se on paljon, eikä aina voi tehdä tällä tahdilla. Mutta nyt tehdään paljon juuriamme eri tavoin tutkivaa teatteria juhlavuoden kunniaksi”, Välinen lupaa.

Teema on tärkeä

Kun Välinen valittiin johtajaksi Vaasaan, hän päätti viideksi vuodeksi teemat, joita halusi käsitellä. Teemat ovat väljiä ja antavat tilaa aiheille tai tekstivalinnoille. Ensimmäisen vuoden teema oli ”rakkaus”, toisen ”hyvä elämä”.

”Nyt huomaan, että nämä toteutuivat aika lailla sellaisenaan, samoin tämän vuoden teema ’juuret’, joka liittyy myös teatterin 80-vuotisjuhlaan. Kahden viimeisen vuoden teemat sen sijaan ovat maailman ja omankin maailmansuhteen muutoksen myötä jo vähän kehittyneet.”

Teemojen väljyys avautuu esimerkiksi siinä, miten erilaisia esityksiä ”hyvä elämä” -teema toi näyttämölle.

”Katri-Helena-musikaali seurasi sitä, miten taiteilija on kasvanut matkallaan ja löytänyt hyvän elämän. Katoava maa kertoi muistisairaudesta ja siinä taas pohdittiin, miten saa elää hyvää elämää siinä tilanteessa.”

Kuvaava on myös kertomus Babsilaro-metri-lastennäytelmän päätymisestä ohjelmistoon.

”Soitin Tuomas Rinta-Panttilalle ja kysyin, tekeekö hän lastenteatteria. ‘Kyllä, oikein mielellään’, hän vastasi, ja esittelin hänelle ’hyvä elämä’ -teeman. Sanoin, että sen ympärille haluaisin jutun. Hän totesi että ‘huhhuh, onpa iso teema – olisiko jostain vähän kapeammasta vinkkelistä’. Vastasin, ettei ole, ja että tähän pitäisi vielä saada ympäristöajattelua mukaan”, Välinen nauraa.

Parin päivän kuluttua Rinta-Panttila soitti ja sanoi, että “Lapsibarometri 2020” -tutkimus käsittelee juuri hyvää elämää, ja että siinä on tismalleen niitä asioista, joita Välinen halusi tuoda näyttämölle.

”Ja siitä se lähti.”

Ota yhteyttä, naisohjaaja!

Sopiva teos ohjelmistoon saattaa löytyä niin, että ohjaaja ottaa yhteyttä taloon ja tarjoaa häntä kiinnostavaa tekstiä.

Pohjanmaalla ohjaajaperinne on hyvin miehinen, mikä askarruttaa sekä Saloniusta että Välistä. Miehiä ovat myös yhteydenottajat. Missä ovat kaikki maakuntien nuoret naisohjaajat?

”Meillä on ollut hienoja naisohjaajia ja upeaa heidän tekemäänsä taidetta, mutta heidän löytämisensä on vaikeaa. Naisohjaajat ovat kiven alla ja heitä pitää etsimällä etsiä. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla yhteyttä ottaneet naiset”, Salonius murehtii.

Lue koko Aune Warosen kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 4/2022.