Vesi on osa koreografiaa ja musiikkia Norjan kansallisbaletin esittämässä A Swan Lake –teoksessa. Ensimmäinen ajatus on, että teoksessa ei ole tolkun häivää. Jälkeen päin eri osa-alueet – musiikki, visuaalisuus ja ylitse pursuavat näyttämön tapahtumat – alkavat laskeutua mielessä ja muodostua kekseliäällä taidolla rakennetuksi kokonaisuudeksi.
Ruotsalainen koreografi Alexander Ekman on tunkenut maailman ehkä tunnetuimman klassikkobaletin, Joutsenlammen, tehosekoittimeen ja räjäyttänyt siitä pois myös aiempien nykytanssiversioiden konventiot. Säveltäjä ja muusikko Mikael Karlsson on heittäytynyt mukaan Ekmanin maailmaan ja luonut teokseen kokonaan uudenlaisen äänimaailman niin, että tutut teemat vilahtavat mukana kuin tuulen henkäys.
A Swan Lake on valmistunut Norjan kansallisbaletille vuonna 2014. Se otettiin uudestaan ohjelmistoon keväällä 2022.
Tämä teos ei ole helposti siirrettävissä toiselle ryhmälle tai mihin tahansa tilaan. Norjan oopperatalon lavalle on luotu kirjaimellisesti lampi, ja vettä kuluu usvasateineen noin 5000 litraa jokaisessa esityksessä.
Vesi ei tietenkään ole uusi elementti tanssissa. Esimerkiksi Pina Bauschin Nefés kasteli myös Helsingin kaupunginteatterin Helsingin Juhlaviikoilla vuonna 2005. Ymmärrettävistä syistä suurta määrää vettä on kuitenkin harvemmin otettu osaksi esityksiä.
A Swan Lake sopii myös temaattisesti sekä väliaikayllätyksineen arkkitehtuurisesti käsittämättömän hienoon taloon, joka nousee suoraan merestä Oslon Bjørvikan satama-alueella.
Kun perinteinen Joutsenlampi on tärkeä näytönpaikka erityisesti pääroolin naistanssijalle ja tarjoaa myös vaativia numeroita muille solistitanssijoille, Ekmanin A Swan Lake on tiivis ryhmäteos. Toki ensimmäinen näytös on täynnä toinen toistaan hurmaavampia karaktäärejä, ja Silas Henriksen artistina ja Clair Constant tuottajana kuljettavat tarinaa, mutta kokonaisuus rakentuu tarkasta yhteistyöstä.
Jos perinteisen version ensimmäisessä näytöksessä tarinaa kerrotaan pantomiimilla, tämä teos on raikkaasti loikannut puheteatterinkin puolelle. Repliikit ovat englanniksi, joten ulkonorjalainenkin pysyy mukana.
Ovia on käytetty monin tavoin niin teatterissa kuin tanssissakin. Ekman on rakentanut niistä ryhmän kanssa ensimmäisessä näytöksessä oleellisen osan musiikkia. Jokainen läpikulku ja ovenläimäys on yhtä lailla koreografiaa kuin äänimaailmaa. Teoksen monipuolinen musikaalisuus kasvaa edelleen toisen näytöksen veden äänistä.
Kyse ei ole ainoastaan ison ryhmän taitavasta tanssista oivallisesti valaistussa vedessä, vaan veteen kohdistuvien iskujen ja sivallusten täydellisestä yhteydestä elävän orkesterin soittamaan musiikkiin. Osa-alueet on saatu tukemaan toisiaan niin, ettei tiedä, hymyilisikö itse typertyneenä vai itkisikö onnesta.
Musikaalisuuden lisäksi Ekmanin vesikohtauksien vahvuus on taas koko ryhmän työskentelyssä. Tämä porukka todella syöksyy, sukeltaa, kierii ja läträä. Liikkeen lisäksi ryhmä osaa luoda teokseen erilaisia tunnetiloja aina painostavasta ja uhkaavasta keveään, iloiseen ja humoristiseen.
Ryhmäkoreografioiden ilotulitukseen ja vesiliukuihin tuo rauhan valkoisen joutsenen, Nae Nishimuran, ja mustan joutsenen, Melissa Houghin, kohtaaminen. Perinteitä kunnioittaen kyseessä on edelleen hyvän ja pahan välinen jännite, mutta tässä teoksessa tulkitsen niin, että kyseessä on jokaisesta ihmisestä itsestään löytyvät kaksi puolta.
Iso merkitys on myös oopperan orkesterilla. Se hoitaa vaivatta musiikin eri genrejä, siirtyy klassisesta jazziin ja pauhaavaan nykymusiikkiin. Kolme muusikkoa soittaa ja jopa kahlaa kumisaappaissaan mukana näyttämöllä beach party -vesikohtauksessa. Diivan roolissa oopperalaulajatar Lina Johnson on hersyvä, myös yllätysväliaikanumeroissaan.
A Swan Lake on suurelta osin röyhkeän avoimesti mutta hurmaavasti populaarinen teos. Onnellista on, että siinä ei ole varioitu tunnettuja kohtauksia, kuten pikkujoutsenia, vaan kuljettu taidokkaasti täysin omia yllättäviä polkuja. Nautin jokaisesta iskusta.
Merja Koskiniemi
Norjan kansallisooppera ja –baletti: A Swan Lake. Koreografia Alexander Ekman. Musiikki Mikael Karlsson, Norjan kansallisoopperan orkesteri. Puvut Henrik Vibskov. Valot Tom Visser . Äänet Mikael Karlsson. Tanssijat mm. Jan Gunnar Røise, Elisabeth Teige, Camilla Spidsøe Cohen, Melissa Hough ja Philip Currell. Uusintaensi-ilta Oslon kansallisoopperassa 30.4.2022.
