Kemi – muistio puista on samannimisen teatteriesityksen rekonstruktio. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuija Kokkonen muuttaa Kemin Tullikamarin historiaa havisevan hirsisalin muistamisen instituutiksi. Vuonna 2122 instituutin teatteriosasto yrittää kuroa yhteen unohduksen vuosikymmeniä ja säilyneiden fragmenttien avulla tavoittaa sen sadan vuoden takaisen esityksen, joka tämän piti olla.
Kokkonen on tehnyt muistioesityssarjoja Maus&Orlovski-esitysyhteisön taiteellisena johtajana ja ohjaajana. Nyt hän on kirjoittanut muistion Kemin kaupungin äkillisestä rakennemuutoksesta, kulttuurin ja paperitehtaan alasajosta.
Kemi – muistio puista sai kantaesityksensä tilanteessa, jossa Kemin kaupunginteatterin olemassaolo on kyseenalaistettu. Kemin kaupunki on säästösyistä lopettamassa kaupunginteatterin ja kaupunginorkesterin toiminnan. Kemistä kotoisin oleva ja kaupungissa varttunut Kokkonen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja ottaa teoksella voimakkaasti kantaa teatterin ja muun taiteen puolesta.
Vuosi 2022 on Kemin kaupunginteatterin 75-vuotisjuhlavuosi. Tekijöitä ja katsojia painaa kuitenkin ajatus, onko tämä muistio Kemin kaupunginteatterin viimeinen ensi-ilta ja teatterintekijöiden viimeinen muistiinpano. Koska se mahdollisuus on todellinen, juhlatunnelmaa ei ole kenelläkään. Teatteriesitykseen osallistuminen ei ole ikinä ennen tuntunut siltä, että rakasta vainajaako tässä hyvästellään.
Kokkosen on täytynyt myllertää muistion sisältö uusiksi. Toimintaympäristö on Kemissä niin paljon muuttunut siitä, kun näytelmää alettiin työstää kolme ja puoli vuotta sitten. Puut ovat esityksen nimessä ja esityksessäkin yhä tallella, mutta kulttuuriset hakkuut törröttävät tärkeämpinä.
Vuodesta 2122 katsotaan taakse päin kulttuurivihamieliseksi muuttuneen Kemin kaupungin kuviteltua kehitystä ja nopeasti muuttuvia arvoja. Kulttuurin kylmien vuosien aikana teatteri on painunut maan alle. Laittomasta teatterin katsomisesta saattaa tämän ajatusleikin mukaan seurata jopa kolme vuoden rangaistus.
Kemi – muistio puista on kirjoitettu neljälle näyttelijälle. Esityksen alussa he kaikki istuvat ja toimivat tilan etuosassa intiimisti niin lähellä katsojia kuin mahdollista. Tullikamarin puiset pylväät ja pitkään kapeaan tilaan sijoitetut kaapit, pöydät ja liitutaulu luovat arkaaista tunnelmaa. Kalusteet ovat puuta, ympäröivät seinät vanhoja hirsiä.
Menneisyyttä koskettava raportti tapahtumista on toteava, esitelmämäinen. Näyttelijät ovat ilmeettömiä. Kukaan ei hymyile kertaakaan. Liitutaululle kulttuurin alasajon vuosilukuja ja faktoja kirjaava Johanna Virsunen ei kohota katsettaan.
Näyttelijät Sirpa Filppa ja Kimmo Hirvenmäki istuvat vanhoilla puisilla antiikkituoleilla läpikuultavat kangasnauhat sidottuina silmien peitoksi. Ainoastaan pyörätuolissa istuva näyttelijä Satu Tala katsoo toisia ja yleisöä kohti. Yhtäaikainen läsnä ja poissa olemisen vaikutelma on vahva.
Vaikka tulevaisuuteen ajastettu muisteleva esitys on kuvitteellinen, siinä esitetyt asiat ovat totta. Aito on sekin taululle heijastettu tammikuinen Ylen uutinen, joka kertoo, että kulttuurikaupunkina mainetta saanut Kemi haluaa jatkossa brändätä itsensä lumiukkojen viralliseksi kotikaupungiksi.
Terävästi ja analyyttisesti Kokkonen osoittaa, kuinka taiteen sanasto on korvattu talouden sanastolla ja valtaa vyöryttävät konsulttiyritykset ja brändääjät. Sokeaksi solmittu Sirpa Filppa replikoi, että Kemissä alettiin unohtaa myös se, millainen kaupunki Kemi oli.
Esityksen loppupuoli palaa käsikirjoituksen juurille, siihen, millainen esitys ilmeisesti alun alkaen oli tulossa. Näyttelijät esittävät 17 teksti- ja filmifragmenttia, jotka alkuperäisestä käsikirjoituksesta ovat jäljellä. Nyt puhutaan puusta, paperin keksimisestä, metsäelämyksistä karsikkomännyn juurella, paperikoneista ja puupuurosta, tehtaasta, josta pikkutyttö oli ylpeä, koska siellä valmistettiin piirustus- ja kirjoituspaperia. Arkistofilmillä näkyy kaatomiehiä ja Ounasjoen uittoa. Yhteen valokuvaan on ikuistettu Stora Enson paperikone PK3:n viimeinen konerulla.
Kemi – muistio puista on kunnianosoitus teatterintekijöille, jotka sissitoiminnallaan mahdollistavat teatteritaiteen harjoittamisen. •
Eeva Kauppinen
Kemin kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 2. toukokuuta, että Kemin teatteri saa jatkaa, mutta sen toiminta muutetaan yhdistyspohjaiseksi vuoden 2023 alusta lähtien.
Kemin kaupunginteatteri: Kemi – muistio puista. Käsikirjoitus ja ohjaus Tuija Kokkonen (vierailija). Lavastus Tuija Kokkonen ja Kaisa Niva. Valot Pinja Kokkonen (Teak/vba). Äänet Alpo Jakunaho. Puvut Kaisa Niva. Videot Niilo Heino/ Suomi-Filmi/ Stora Enso, Joonas Kokkonen. Videoeditointi Sami Hiltunen. Rooleissa Satu Tala, Sirpa Filppa, Johanna Virsunen ja Kimmo Hirvenmäki. Kantaesitys Tullikamari Kemi 9.4.2022.
