Kun etsin Sorin Sirkuksen kotipesää Tampereen Nekalan pienteollisuusalueelta, näin edessäni aaltopellillä päällystetyn laatikkomaisen rakennuksen, joka erottui selvästi ankeasta ympäristöstään. Entinen teollisuuskiinteistö on saanut monta erilaista väriä pintaansa, kuten sirkus-assosiaatioon sopiikin.

Nuorisosirkus Sorin Sirkus osti vuonna 2006 entisen tehdasrakennuksen ja tontin, jolla rakennus sijaitsee.

”Kun on niin hullu, että on ottanut omat lainat. Tämä on meidän maa ja meidän rakennus. En ole halunnut jäädä odottamaan, että joku meille joskus jotain antaa”, kuittaa sirkustirehtööri Taina Kopra.

Sorin Sirkus on merkittävä sirkus-instituutio. Sen toimintaa kuvaillaan hyvin ammattimaiseksi ja koulua kentän tukipilariksi. Sen kotimaassa ja maailmalla kiertävää lukioikäisten Esiintyvät-kokoonpanoa saattaa erehtyä pitämään ammattilaisryhmänä, mutta sitä se ei kovista treenimääristään ja menestyksestään huolimatta ole.

Ennen vuotta 2006 Sorin Sirkus ehti toimia useissa pienemmissä tiloissa Tampereella. Ensimmäistä omaa kiinteistöä on remontoitu ja rakennettu sen yhteyteen esiintymiskäyttöön maneesihalli.

Tilaa ei 2 500 neliössä ole edelleenkään tarpeeksi. Käytössä on kuitenkin maneesin lisäksi kolme tarpeeksi korkeaa harjoitussalia, punttisali, puvustamo, tarpeisto, verstas, pukuhuoneet, toimistotilat, kahvila… Eli kokonainen tuotantotalo. Vastaavaa ei muilla Suomen nuoriso- tai ammattisirkuksilla ole.

Mutta on sen eteen tehty töitäkin. Taina Kopran ja hänen kumppaninsa maneesi-mestari Jouni Kivimäen elämä on ollut yhtä sirkusta sen jälkeen, kun he perustivat Tampereelle sirkuskerhon vuonna 1985. Kilpauriaan lopettelevat telinevoimistelijat olivat jo kokeilleet pariakrobatiaa, ja sirkuskerhon vetäminen yhdessä kahden sirkusammattilaisen Ransu Alhoniemen ja Aaro Laitisen kanssa tuntui hyvältä ajatukselta, kun silloinen kaupungin nuorisotoiminnan sihteeri sitä ehdotti.

Kerhosta on kasvanut taiteen perusopetusta tarjoava yli 500 oppilaan sirkuskoulu, jolla on vuosittain useita esityksiä ja kauden huipennuksena tamperelaisen yleisön hyvin tuntema Joulushow, useita sosiaalisen sirkuksen projekteja sekä yhteistyökumppaneita kotimaassa ja ulkomailla.

Paljon työtä on tehty tamperelaisvanhempien talkooavulla, ja Sorin Sirkus onkin tukevasti osa kotikaupunkinsa imagoa – kuten sen tirehtööri, useita henkilökohtaisia palkintoja työstään saanut Koprakin.

Sorin Sirkus on huomattu myös valta-kunnallisesti: Nuorisotyön tunnustuspalkinto saatiin vuonna 2003, Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2010 ja Sirkuksen Lumo -palkinto vuonna 2013.

Lainaksi pytonkäärme?

1980-luvulla ei moni Suomessa ollut kuullut nykysirkuksesta mitään. Eikä tilanne ollut kummoisempi seuraavillakaan vuosikymmenillä. Kopra nauraa, että heillekin on soiteltu ja kysytty, saisiko lainata pytonkäärmettä tai elefanttia.

Silti Kopralla on pysynyt suunta selvänä: lapsille ja nuorille mahdollisuus tutustua lajiin ja harrastaa tosissaan, yhteys koululaitokseen, opettajille alan koulutusta sekä pedagogisia valmiuksia.

”Jos olisin fiksu, sanoisin, että alusta asti on suunniteltu tällainen polku, mutta ei se niin ollut. Opetusministeriön nuorisoyksikön johtaja Olli Saarela oli 1990-luvun alussa mukana suunnittelemassa taiteen perusopetusta, ja me törmäsimme jossakin. Tämä puoli ei sirkusihmisiä siihen aikaan juuri kiinnostanut. Minua taas kiinnosti kaikki, olin niin utelias. Ja oli minulla silloinkin käsitys siitä, että aina kun kehitämme alalle jotain isompaa, siitä sataa myös omaan laariin. Nyt valtionhallinnossakin on jo sirkusalan ymmärrystä.”

Kopra on ollut laatimassa ensimmäisiä valtakunnallisia taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, istunut Taiteen keskustoimikunnassa ja todistanut sirkustaide-nimikkeen tuloa vuoden 1993 taiteen perusopetusta koskevaan lakiin.

”Ettei se ole enää osastossa ‘muut’ tai hae rahaa maa- ja metsätalousministeriöstä, koska sirkuksessahan on eläimiä”, puuskahtaa Kopra.

Koska alan kehittäminen on ollut Kopralla koko ajan mielessä, hän lähti kumppaninsa kanssa perustamaan sirkuskoulutusta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitokseen 1994 (nykyinen Turun ammattikorkeakoulu).

”Ensimmäiset kaksi vuotta olimme Jounin kanssa Turussa kuukausipalkalla ja vedimme koulutusta. Opiskelimme samalla kasvatustieteen approt.”

Nykyisin Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta valmistuvat sirkuslinjalaiset ovat jokseenkin harhaanjohtavalta nimikkeeltään teatteri-ilmaisun ohjaajia. Moni kuitenkin haluaa taiteilijaksi. Turusta on valmistunut muun muassa Race Horse Companyn perustajajäsen Kalle Lehto.

Luonnollisesti Kopraa kiinnostaa myös sirkuskoulutuksen vahvistaminen kotikaupungissaan. Tällä hetkellä Sorin Sirkus toteuttaa yläkoulun ja lukion sirkuspainotusluokkia sekä alakoulun valinnaisia opintoja Tampereen yliopiston normaalikoulun kanssa.

”Meillä on Sorin Sirkuksessa elämänkaari-ajattelu. Neuvottelut tuohon lähelle perustettavasta sirkuspäiväkodista ovat kesken. Ja Norssissa opettajiksi harjoittelevat voisivat käydä auskultoidessaan testaamassa sirkusopetustakin. Kesäkuussa pidetään loppuseminaari kansainväliselle Cirkus++-hankkeelle, joka on tuottanut eurooppalaisen opetussuunnitelman perusteet nuoriso-ja sosiaalisen sirkuksen opettajankoulutukselle. Tavoitteena on, että nuoriso- ja sosiaalisen sirkuksen opettajien koulutus alkaisi Tampereen yliopistossa vuonna 2027.”

Yrityksen ja erehdyksen tie

Mutta on Kopralla kaiken politikoinnin ja hallinnoinnin jälkeenkin edelleen kädet sirkussavessa: hän opettaa Esiintyvät-ryhmää ja ohjaa Sorin Joulushown sekä toimii sirkustirehtöörinä. Sorin Sirkuksessa se tarkoittaa, että hänellä on ylin päätäntävalta ja vastuu kaikesta toiminnasta.

”Käytännössä minun kontollani on visiotyö. Olen ehkä enemmän taiteellinen ja pedagoginen johtaja.”

Kopra opettaa Esiintyvät-ryhmälle kaikkea muuta paitsi jonglöörausta ja taikuutta.

”Pystyn opettamaan akrobatian eri lajeja, pyramideja, hyppynarua ja niin edelleen. Telinevoimistelutausta auttaa siinä. Lisäksi olen opiskellut Kööpenhaminan The Commedia Schoolissa näyttelijäksi ja klovniksi. Teatterillinen osaaminen tulee sieltä. ”

Telinevoimistelija-Kopran matka sirkukseen on ollut hyvin omatoiminen.

”Opiskelimme Jounin kanssa omin päin ja kehitimme temppuja. Seurasimme sirkusakrobaattien temppuja ja harjoittelimme niitä. Hyvin paljon mentiin ’yritys-erehdys’-metodilla kuten silloinkin, kun ryhdyin opettamaan. Kävimme myös maailmalla katsomassa todella paljon esityksiä.”

Siinä on vaarana, että liikkeisiin tulee virheratoja…

”Varmaan, ja niistä voi olla vaikea oppia pois. Mutta into oli kova ja palava halu tehdä. Ensimmäiset 15 vuotta olen tehnyt tätä talkootöinä, vuonna 2000 on tullut ensimmäinen kuukausipalkka 1 500 euroa. Meitä oli aluksi kahdesta kolmeen ihmistä opettamassa, nyt on 12 vakituista ja lisäksi tuntiopettajia, joista suurimmalla osalla on pedagogista koulutusta. En minä tällaista osannut silloin ajatella.”

Sorin Sirkuksen tuloista 70 prosenttia on omaa rahoitusta, oppilas- ja kurssimaksuja sekä pääsylipputuloja. Tampereen kaupunki tukee vuosittain yleisavustuksella ja opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen perusopetusta valtionosuudella. Lisäksi Sorin Sirkus on mukana monissa kansainvälisissä hankkeissa, kuten Tampereella 2008 perustetussa sosiaalisen sirkuksen Caravan-verkostossa. Kopra aloitti sen puheenjohtajana tänä vuonna.

Maailmalle kannattaa lähteä

Ulospäin raja sirkusammattilaisen ja -harrastajan välillä on edelleen häilyvä, koska Suomessa ei ole olemassa selkeää ammattilaisen koulutuspolkua.

”Meillähän ei edelleenkään kouluteta sirkustaiteilijoita. Artistin perusopinnot voi suorittaa Lahden Sirkus Salpauksessa ja Turusta tulee pedagogeja, joilla on opettajan pätevyys. Taiteilijaksi haluavat kouluttautuvat yleensä ulkomailla. Soriltakin lähtee vuosittain oppilaita ulkomaille, viime vuonna kolme Brysseliin.”

Kopra huokaisee, että olisi hienoa, jos Suomeen saataisiin korkeakoulutus vaikka Taideyliopistoon, mutta hän ei oikein usko siihen.

”Se on kallista koulutusta, vähän kuin Sibelius-Akatemiassa: 12 opiskelijaa varten siellä on myös 12 opettajaa, jos jokaisella on oma lajivalinta. Ennemminkin ajattelen, että tässähän on Tukholman yliopisto vieressä ja olisi hyvä tehdä yhteistyötä. Toisaalta pidän terveenä, että meiltä on lähtenyt niin paljon nuoria maailmalle opiskelemaan ja töihin. Suomen markkinat eivät riitä, jos haluaa tehdä vain sirkustaiteilijan töitä. Silloin on hyvä, että on olemassa jo kouluaikana hankitut verkostot.”

Kopra näkee soveltavan sirkuksen kentän kasvavan sekä Suomessa että maailmalla.

”Sen myötä keikkamarkkinat ovat muuttuneet. Jos haluaa kehittyä, on pakko avata tekemistään siihen suuntaan, mistä on kysyntää.”

Kopra uumoilee alalle myös hiukan yllättävää muutosta:

”Eläimet tulevat pikkuhiljaa takaisin, kissat, koirat ja varsinkin hevoset.” •

Minna Tawast