Tiukkailmeinen nainen aulan päivystyskopissa tivaa: ”Vettä vai viinaa?” Shottilasin saatuani siirryn vanhan koulurakennuksen yläkertaan, jossa yleisö odottelee 00100ENSEMBLE-ryhmän Hysteria-teoksen ensi-illan käynnistymistä.

Etukäteisohjeistuksen mukaisesti kaikki ovat pukeutuneet mustiin. Olennainen osa kokonaiselämystä on myös se, että kännykät sinetöidään muovipusseihin. Katsojat saavat kasvoilleen lintunaamiot, ja intron ja ohjeistuksen jälkeen pääsy Hysterian maailmaan on avoin.

Hysteria on immersiivisiä teoksia toteuttavan 00100ENSEMBLEN kahdestoista produktio. Ryhmän muodostavat suunnittelija Sanna Levo, näyttelijä Pauliina Palo, sirkustaiteilija Onni Hämäläinen sekä näyttelijä ja kuvataiteilija Henna Tanskanen. Hysteria on heidän suurin tuotantonsa: 1400 neliömetriä, 39 huonetta, 60 suunniteltua kohtausta. Ilmaisukeinojen skaala ulottuu akrobatiasta tanssiin, lauluun ja esimerkiksi painiin.

Teoksen lähtökohtana on toiminut Anna Kortelaisen kirja Levoton nainen — hysterian kulttuurihistoriaa. Esityksessä kulkevatkin vahvoina juonteina vallankäytön, sukupuolen, seksuaalisuuden ja hulluuden teemat.

Tie helmikuun 28. päivän ensi-iltaan ei ole ollut mutkaton. Ensimmäinen apurahahakemus tehtiin jo syksyllä 2019. Koronapandemian hiipumisesta huolimatta ensi-iltaa jouduttiin siirtämään vielä helmikuussakin.

Ensi-iltaa edeltävänä päivänä tapasin työryhmän jäseniä, jotka kertoivat esityksen puitteista. Lopputulokseen ovat vaikuttaneet esityspaikan luonne ja ensemblelle ominainen työskentelytapa.

VUONNA 1928 VALMISTUNUT kansakoulu sijaitsee Etelä-Haagan hiljaisella Steniuksentiellä. Tilassa on viimeksi toiminut Helsingin Pelastuskoulu, mutta rakennus on ollut enimmäkseen tyhjillään vuodesta 2013 saakka. Koulun kohtalo on edelleen auki; tontin lisärakentamista koskevaa kiistaa on käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka.

Koulu on hämmentävän sokkeloinen. Kun katsoja keskittyy esityksen aikana seuraamaan hahmoja ja tutkimaan huoneita, on helppoa unohtaa, mistä tuli ja missä kerroksessa parhaillaan on.

”Esimerkiksi Lapinlahden sairaala olisi tälle esitykselle liian symmetrinen”, toteaa Henna Tanskanen.

”Sokkeloisuus takaa yllätyksellisyyden”, täydentää äänisuunnittelija Paavo Malmberg.

Lue koko Tenka Issakaisen kirjoittama juttu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2022.