Yksi musikaalikoreografian tutkimuksen yhteydessä tekemääni kyselyyn vastanneista 34 musikaalikoreografista kirjoitti: ”Unelmoikaa käsikirjoitusvaiheessa myös upeasta tajunnan räjäyttävästä koreografiasta, koska silloin se teille toimitetaan.”
Tänä keväänä Oulun ammattikorkeakouluun valmistuvassa opinnäytetyössäni ”Pieni suuri koreografi” pureudutaan ensimmäistä kertaa musikaalikoreografien ajan- ja työnkuvaan. Tämä artikkeli esittelee muutamia teemoja, joita tutkimuksessani nousi esiin.
Musikaalikoreografin työ on maailman ihaninta työtä, mutta se koetaan äärimmäisen paineiseksi. Kyselyni mukaan jopa lähes puolet musikaalikoreografeista tuntee näin.
Painetta aiheuttaa viisi eri tekijää, joista merkittävin on ehdottomasti kiire. Esimerkiksi käsikirjoittaja tai säveltäjä pystyy tekemään erilaisia versioita tekstistään ja sävellyksestään ennen niiden lopullista muotoa. Musikaalikoreografille sen sijaan annetaan harjoitusaikataulu, jossa on varattu noin yksi harjoituskerta (neljä tuntia) yhtä tanssinumeroa kohden. Musikaaleissa on tunnetusti useita tanssinumeroita.
Vastauksissaan musikaalikoreografit kysyivät, onko tilanne tasa-arvoinen, kun koreografian teolle luodaan suhteettomat aikapaineet. Koreografia on luotava ilman minkäänlaista valmistelevaa tai kokeilevaa harjoitussessiota saati tutustumista esiintyjiin. Koreografian merkitys musikaaleissa on kuitenkin kokonaisilmeen ja -energian kannalta merkittävä. Paine onnistua kerralla on valtava.
Paineita aiheuttaa myös heterogeeninen esiintyjäjoukko ja sen monentasoinen tanssiosaaminen. Alustavat suunnitelmat koreografioista voivat murentua jo ensimmäisissä harjoituksissa. Moni musikaalikoreografi ihmetteleekin, onko taideyliopistoilla ja muilla koulutuksilla suunnitelmaa alan ammattitaidon kehittämiseksi.
Myös useampien teattereiden toivottiin mahdollistavan workshop-tyylisen koreografian harjoittelun ennen varsinaisten harjoitusten alkua. Se vähentää koreografien työpainetta huomattavasti ja antaa väljyyttä harjoitusaikatauluun.
Lue koko Jouni Prittisen kirjoittama juttu Teatteri&Tanssi+Sirkkus-lehden numerosta 2/2022.
