Anna Veijalaisen ohjaaman ja Marjo Niemen kirjoittaman Norminäytelmän nimi avautuu kahteen suuntaan. Ensinnäkin se kuvaa esityksen sisältöä: näyttämön täyttävät kysymykset normeista ja niiden rakentumisesta. Toisaalta ”norminäytelmä” on eräänlainen dramaturginen tehtävänanto, joka mahdollistaa aristotelisesta näytelmämuodosta irtautumisen: entäpä jos normiin kuuluvat draaman lait, kuten käänne, poistetaan?

Norminäytelmän käsittelemät teemat nousevat nykykeskustelusta. Miksi sukupuolesta on tehtävä niin iso asia? Miksi yksinkertaisista asioista tehdään niin vaikeita? Esityksen ilmiselvä tarkoitus on nyrjäytellä keskustelua ja asetella normiajattelua jollain tavalla uudenlaiseen asentoon. Tässä hyödynnetään leikin keskeistä dramaturgiaa, ”mitä jos” -asetelmaa. Mitä jos olisikin niin, että kirkkolaulun sävelmässä rukoiltaisiinkin ”tee minusta homo / mitään muuta en pyydä” tai entäpä jos pohtisimmekin, että emme ”kestä tätä heterouden taakkaa”?

Esitys rakentuu lukuisista episodeista, joissa erilaiset (tyyppi)hahmot seikkailevat arkielämän liepeillä muun muassa junassa, elämänkatsomustiedon tunnilla, taloyhtiön kokouksessa. Aivan kuten elämässä ylipäätään, kaikki esityksen tarinat eivät ole yhtä valmiita tai kiinnostavia kuin toiset, mutta kolme tuntia tälle kavalkadille on ehdottomasti liikaa.

Parhaimmillaan esitys on silloin, kun keskiössä on uudehkossa homoseksuaalisessa identiteetissään harhaileva naishahmo. Riemastuttavalla homonterve-tervehdyksellä alkavat monologit tarkastelevat naisen kipuilua: olenko ”oikealla tavalla” homo, toteutanko homouttani oikealla tavalla? Sen lisäksi että hahmo on Niemen jäljiltä naseva, Petriikka Pohjanheimo herättää hänet eloon upeasti.

Norminäytelmän aktivistiseen luonteeseen kuuluvat keskeisenä osana videoidut ei-heteroseksuaaliset suudelmat, joita on jokaisessa esityksessä kymmenen minuutin verran. Tällä pyritään ”opettamaan aivoja, että tämä on kaunista ja normaalia”. Kun esityksiä on 18, on maailmaan tuotettu ainakin kolme tuntia näitä epänormaaleja suudelmia. Pikkujouluaikaan osunut esityskausi jatkuu tämän vuoden huhtikuusta kesäkuuhun, joten lopullinen suudelmasaldo kasvaa vielä.

Topi Vainikainen

Kokoteatteri: Norminäytelmä. Teksti Marjo Niemi. Ohjaus Anna Veijalainen. Dramaturginen apu Heini Junkkaala. Koreografia Metsälintu Pahkinen ja työryhmä. Valot Ellen Virman. Äänet Laura Palanne. Puvut Virve Karoliina Balk. Videot Laika Lillén. Näyttelijät Cécile Orblin, Petriikka Pohjanheimo, Cristal Snow, Jani Toivola. Kantaesitys 29.10.2021.

Lue lisää arvioita Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 1/2022.