Tero Saarinen Companyn harjoitussalissa Helsingin Kaapelitehtaalla on valoisaa ja hiljaista. Joulu lähestyy ja etätyösuositusten vuoksi toimistohenkilökuntaakaan ei juuri näy. Salissa tanssija Auri Ahola, koreografi ja tanssija Tero Saarinen sekä vastaava harjoittaja, tanssija Henrikki Heikkilä sopivat, että nyt käydään läpi sitä, kuinka multimedian ja tanssijan yhteistyö toimii. Se on Saarisen itselleen vuonna 2002 valmistamassa HUNT-soolossa harvinaisen vaativaa ja vain yksi Aholan haasteista. Saarinen siirtää tunnetuimman teoksensa hänelle.
”En ajattele HUNTia soolona. Multimediataiteilija Marita Liulia sen sanoi, että tämä on tanssijan ja tekniikan duetto, tässä tapauksessa multimedian kanssa. Tanssijan kehoon heijastetut kuviot tai multimediatekniikka ovat ’se toinen’”, selvittää Saarinen.
HUNTin ilmiselvimmän tulkinnan, ihmisen ja yhä lisääntyvän informaatio- ja ärsyketulvan välisen kamppailun, lisäksi Saarinen on puhunut teoksensa yhteydessä syntymästä ja kuolemasta, kehollisuuden katoamisesta, valituksi joutumisesta ja valituksi antautumisesta.
”Se on pirullinen, mutta kuitenkin houkuttava, kohtalokas käänne! Olet kaikkien ympäröimä, siinä on massan vaade…”, hän kuvailee kohtausta Aholalle samalla kun tämä hakee omia liikeratojaan.
Saarisen puhe, se miten hän auttaa tanssijoita löytämään sopivia mielikuvia, avaa teoksen tunnetiloja myös harjoitusten seuraajalle. Koreografin tarjoilemat mielikuvat ovat tunnepitoisia ja konkreettisia. Hän haluaa varmistaa, että kaikilla on kohtauksille ja liikkeille yhteiset termit, kuten ”piste”, ”tauti”, ”rauha”, ”häät”. Se helpottaa koko työryhmän työtä ja kommunikaatiota.
Ja kun seuraa Aholan harjoituksia, vahvistuu Saarisen sanoma. Multimediakuvia ei näissä harjoituksissa nähdä, mutta ne ovat Saarisen päässä ja kehossa. Musiikin soidessa hän muistaa jokaisen hetken, jolloin kuvatykitys tanssijan kehoon alkaa. Hän muistaa, mihin se kohdistuu, missä tanssijan on oltava, millä hetkellä liikuttava ja minne. Vaikeimpia ovat kohdat, joissa kuvat tulevat tanssijan selän takaa. Silloin tanssija ei itse näe niitä kuin kenties heijastuksina esityksessä käytettävässä savussa.
Kun Aholan pitää varmistua, ettei hän laske ylös nostettuja käsiään yhtään liian aikaisin, piirtää Saarinen hänen selkäänsä niskaa kohti nousevaa spiraalia sormellaan, jotta Aholan keho muistaisi, missä multimedia kulkee. Hän myös kertoo keinoista, jotka auttoivat häntä muistamaan, mitä mikäkin ruumiinjäsen tekee multimediatykityksen aikana.
”Ja kun hame on laskeutunut katosta päällesi, astelet kuin aasialaisessa traditiossa se kansallinen aarre!” kehottaa Saarinen Aholaa ja tarkoittaa esimerkiksi Kabuki-teatterissa aina jossain vaiheessa lavalle ilmestyvän, traditiota kantavan tähtiesiintyjän saapumista vain hänelle tarkoitettua siltaa pitkin.
Tero Saarisen HUNT syntyi Venetsian biennaalin tilausteoksena. Saarinen esitti sooloaan yli kymmenen vuoden ajan kaikkiaan 32 maassa vuoteen 2013 asti. Kriitikoiden ja katsojien ylistämää HUNTia pidetään yhtenä Igor Stravinskyn Kevätuhrin merkittävimmistä nykytulkinnoista. Teos nähdään keväällä 2022 ensimmäistä kertaa toisen tanssijan tulkitsemana uudessa Tanssin talossa. Siinä vuorottelevat Auri Ahola (31.3.–5.4.) ja Atte Kilpinen (6.4.–9.4.), joka tanssii tällä hetkellä Saksassa, John Neumeierin johtamassa Hampurin baletissa. HUNT esitetään yhdessä Tero Saarinen Companyn uuden ryhmäteoksen, Hz:n, kanssa. Sen koreografia on Johanna Nuutisen käsialaa.
Auri Ahola ja Tero Saarinen vastaavat kumpikin omassa verkko-haastattelussaan. Ahola on kotonaan Inarin Muddusjärvellä. HUNTin harjoitukset jatkuvat seuraavan kerran vasta helmikuussa. Kysyn, mitä hän ajatteli, kun Saarinen pyysi häntä esittämään HUNTin.
Lue koko Minna Tawastin kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2022
