Anna Torkkelin mielestä musiikille antautuminen ja siihen nojailu avaavat tanssijalle väylän johonkin tärkeään.

Olen juuri nähnyt Zodiakissa tanssiteos BS/BF:n ja vaikuttunut sen liikkeestä. Kolme tanssijaa vetää katsojan yhteiseen maailmaan, ja tanssijoiden kokemus omasta liikkeestään välittyy, tuntuu katsomon penkeillä. Tunne johtuu persoonallisten liikekvaliteettien lisäksi siitä, että tanssijat tanssivat musiikin tahtiin. Anna Torkkel, Emmi Venna ja Sara Gurevitsch liikkuvat tavalla, jota nykytanssiteoksissa ei välttämättä näe.

Keskustelemme kahden Anna Torkkelin kanssa teoksen synnystä, tanssimisesta ja liikkeestä, koska teoksen koreografi Mira Kautto ei päässyt haastatteluun.

”Olemme Miran kanssa tehneet nimenomaan koreografista yhteistyötä, ja nyt tanssin toista kertaa hänen teoksessaan. Toimin tässä myös koreografisena keskustelijana. Mira taas on esiintynyt minun teoksissani Present (2017) ja Grâce (2020), ja minä olin koreografisena keskusteluapuna Miran Station to Station to Station -teoksessa (2019) ”, luettelee Torkkel.

Hän kertoo, että naiset jakavat ajatuksen siitä, mitä tanssiminen on, mikä siinä kiinnostaa.

”Olen viimeiset kymmenen vuotta kehittänyt praktiikkaa, joka keskittyy nimenomaan musiikkiin tanssimiseen. Miran kiinnostus on hyvin samankaltainen.”

Syyskuussa ensi-iltansa saanutta BS/BF-teosta harjoiteltaessa Kautto oli antanut tanssijoille tehtäväksi muun muassa ”kaivautua musiikkiin”. Katsojan kannalta tanssijat saattavat nykytanssiteoksissa ikään kuin olla välinpitämättömiä musiikista ja äänistä, olla reagoimatta niihin ainakaan näkyvästi. Musiikki ja tanssi toimivat välillä kuin omissa kuplissaan. Tällöin katsojan kinesteettinen kokemus voi olla jotain aivan muuta kuin esiintyjien. Katsojan ja esiintyjän suhdetta musiikkiin ei välttämättä yhdistä mikään teoksessa näkyvä. BS/BF-esityksessä musiikkiin tanssiminen rakentaa katsojankin kokemusta kantavaa lempeyttä.

”Minulla musiikkiin tanssimisen nautinto palautuu hyvin varhaisiin kokemuksiin tanssista ja olen halunnut vaalia sitä”, Kautto sanoo.

Lue koko Minna Tawastin artikkeli lehdestä 6–7/2021.