Taiteen perusopetusta ja sirkustunteja tarjoavan Circus Helsingin alkusysäys oli juristi Martina Linderin pienen tyttären Corinnen harrastusryhmän hajoaminen. Kuten Martina Linder monissa eri yhteyksissä on todennut, ei auttanut kuin perustaa oma sirkuskoulu, jotta tytön harrastus ei tyssäisi alkuunsa.

Tänä vuonna Circus Helsinki täyttää 20 vuotta. Koulu on kasvattanut alalle monia sirkusammattilaisia, ja yksi heistä on Corinne Linder. Ilma-akrobaattina toiminut Linder opiskeli sittemmin myös tuottajaksi. Hän asuu ja työskentelee pääosin Ranskassa. Linderin ura esiintyvänä ilma-akrobaattina katkesi putoamiseen vajaa vuosikymmen sitten. Arkielämää ja muuta sirkusalalla työskentelyä tapaturma ei kuitenkaan estänyt. Nykyisin Linder luo etenkin vr- eli virtuaalitodellisuutta (virtual reality) ja sirkusta yhdistäviä teoksia Fheel Concepts -ryhmässään.

Performing HEL -showcaseen Linder toi vr-sirkus-kokemuksen Hold On. 360 asteen kameralla kuvattu vr-osuus oli 15 minuutin mittainen. Ennen sitä Linder itse kertoi omasta ja teoksensa taustasta sekä opasti vr-lasien käyttöön myös esityssisällön osalta. Kontekstin avaaminen oli mielenkiintoista. Kokonaisvaltainen virtuaalitodellisuuteen astuminen on vielä sen verran uutta, että yleisönkin ohjeistus oli paikallaan.

Reaalimaailmasta katsoja eristettiin yksityiseen elämykseen keskelle sirkusesitystä. Katsottavaa oli tosiaankin 360 asteen säteellä – edessä, takana, ylä- ja alapuolella. Esityksen avustajat käänsivät hienovaraisesti katsojia huomaamaan asioita eri kulmista. Itse unohdin alun jälkeen, että selän takanakin tapahtui.

Katsekontakti virtuaaliesiintyjähahmoihin oli tietenkin katse kameran linssiin, mutta niin intensiivinen, että hätkähdin. Ensimmäiset elokuvat saivat aikoinaan ihmiset pakenemaan lähestyvää junaa – minä moikkailen kannustavasti virtuaalihahmoa.

Esityksen iso teema oli ilmaan kohoaminen. Vaikuttavimman elämyksen loi joka suunnan sumentava pilvi, totaalinen aineettomuus. Sen keskellä olisi viipynyt vaikka kuinka pitkään.

Vartti oli ohi äkkiä. Toivottavasti Linder tuo Suomeen myös pidemmän The Ordinary Circus Girl -hybridiesityksensä.

Cirkossa sai syyskuussa ensi-iltansa sirkusryhmä Nuuan Vaarna. Senkin näkivät Performing Hel -showcasen kansainväliset presentterit eli esitysten ostajat. Luulisi, että leuat loksahtivat heiltäkin, niin käsittämättömän laadukas, hiottu, suorastaan luksöriöösi on Vaarna.

Jonglöörien Olli Vuorinen ja Isak Lindberg fyysinen ja välinetyöskentely ovat jo sinällään omaa luokkaansa. Kaksikko operoi pehmeän sulavasti palloilla, renkailla ja isoilla, kevyillä suorakulmiolevyillä.

Vaarnassa he luovat yhdessä äänisuunnittelija Petteri Rajannin ja valosuunnittelija Teo Lanervan kanssa myös matkoja matemaattisten ja sähkömagneettisten olioiden maailmaan. Optiset, aivojen näkökeskusta huijaavat ”madot” tuovat kuin viestiä universumeista, joita käsitämme vielä vähemmän kuin kvanttimekaniikkaa.

Sirkusesityksessä ei yleensä kannata jättää yleisöä tuijottelemaan näyttämöä ja sirkusvälineitä ilman ihmisesiintyjiä. Vaarnassa työryhmä muuntaa äänimaiseman, valojen ja moottori-innovaatioiden avulla esineitä eläviksi, itsenäisiksi organismeiksi, jotka todella ansaitsevat niille annetun näyttämöajan. Värisevät, valoa ja ääntä kohti hakeutuvat optiset toteemit aivan selvästi haluavat kertoa homo sapiensille jotakin. Jotakin lohdullista?

Circus Helsinkiin rakennettua Hold on -vr-katselukokemusta ja Cirkossa yhdestä suunnasta katsottavaa live-esitys Vaarnaa yhdisti innovatiivisten tekniikoiden lisäksi immersiivisyys. Esitykset kahmaisivat katsojan syliinsä yksilöinä. Sekä vr-pilven sisällä että sähköisen toteemin edessä oli täysi vapaus yrittää tulkita vastaanottamaansa viestiä. Mikä ihana tunne. •

Nina Jääskeläinen