Ohjaaja-dramaturgi Hanna Ojala vastaa teatterinjohtaja Tommi Auvisen Vastasana-kirjoitukseen Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdessä 5/2021.

Kuopion kaupunginteatterin johtaja Tommi Auvinen argumentoi, että Neito kulkee vetten päällä –esityksen esittämättä jättäminen oli välttämätöntä. Hän perustaa argumenttinsa virheellisiin väitteisiin.

Teatterinjohtaja kokee, että esityksen esittämättä jättäminen oli taloudellisesti perusteltua. Hän luulee, että esityksen kustannukset olivat vain 35 000 euroa, ja että tuollainen luku löytyy raamipalaveripöytäkirjasta. Pöytäkirjasta löytyy kuitenkin vain materiaalibudjetti 10 500 euroa. Kun siihen summaan lisätään minun ohjaus- ja kirjoituspalkkioni sivukuluineen, saadaan 35 000 euroa. Ei kai teatterinjohtaja oleta, että kaikki muut ovat työskennelleet ilmaiseksi? Teatterinjohtaja ei laske kustannuksiin lainkaan esityksen näyttelijöiden ja suunnittelevan työryhmän palkkoja, ompelimon, verstaan, näyttämöteknikoiden, pukijoiden, johdon ja kampaamon palkkoja eikä teatterin ylläpitokustannuksia tämän tuotannon osalta. Nämä menot yhdessä muodostavat pitkälti enemmän kuin varovasti arvioimani 150 000 euroa.

Kaikki kulut teatterissa syntyvät niistä produktioista, joita siellä kulloinkin valmistetaan ja esitetään. Teatterit ovat olemassa esityksiä varten. Vai ajatteleeko teatterinjohtaja todella, että veronmaksajien palkkaama henkilökunta voi yhtä hyvin olla esittämättä mitään?

Teatterinjohtaja väittää, että korona ja “sairastapaukset” estivät kevään Neito kulkee vetten päällä -ensi-illan ja esitykset. Näin ei ollut. Alkukeväästä olisi saanut esittää 20:lle ja loppukeväästä 50:lle. Sairastapauksia oli vain yksi, ja se kesti yhden kuukauden. Kun sairastunut näyttelijä palasi sairaslomalta, vielä viisi esitystä oli kalenterissa jäljellä ja niihin oli jo myyty lippuja. Nämä pienet lipputulot ja yleisö eivät kuitenkaan teatterille kelvanneet.

Se johtunee siitä, että – kuten Suomen Kuvalehti keväällä kirjoitti – teatterit ovat tehneet hyviä tuloksia yläkanttiin maksetuilla koronatuilla. Myös Kuopion kaupunginteatteri on koronasta hyötyneiden teatterien joukossa ja teki koronavuonna normaalia paremman tuloksen.

Teatterinjohtaja kertoo yllättäen, että jos esitys olisi siirtynyt myöhemmäs ohjelmistossa, peräti kolme rooleista olisi pitänyt ”sen hetkisen tiedon valossa” paikata. Aiemmin hän puhui yhdestä paikattavasta roolista. Yhtä lukuun ottamatta kaikki esityksen näyttelijät ovat myös tällä hetkellä talossa töissä. Muistutan vielä, että teatterityöhön nimenomaisesti kuuluu harjoittelu, jota roolien paikkaaminenkin on, ja että talossa on kiinnitettynä useita näyttelijöitä, joille maksetaan kiinteää palkkaa harjoittelemisesta.

Teatterinjohtaja kertoo myös, että Neito kulkee vetten päällä -esitykseltä puuttuisi ohjelmistossa vastakappale. Sellainen olisi johtajalta huonoa ohjelmistosuunnittelua eikä onneksi pidä paikkaansa. Vastakappale oli ja on Olli-Matti Oinosen ohjaama Sademies, jota harjoiteltiin Neito kulkee vetten päällä –esityksen kanssa samaan aikaan ja joka – toisin kuin Neito kulkee vetten päällä – siirrettiin syksyn ohjelmistoon.

Unohtuneen vastakappaleen tiedot löytyvät johtajan jo mainitsemasta raamipalaveripöytäkirjasta.

Esitysten siirtäminen ei teatterinjohtajan mielestä ole yksinkertaista, koska tulevien kausien sopimukset on jo tehty. Sopimusten uudelleenaikataulutus on kuitenkin muissa Suomen teattereissa ollut arkea koronavuonna. Minunkin työsopimuksessani Kuopion kaupunginteatterin kanssa lukee, että pandemian vuoksi aikataulumuutokset ovat mahdollisia. Eikö muiden ohjaajien sopimuksessa luekaan näin?

Sopimuksessani lukee myös, että teatteri varaa option esittää näytelmää syksyllä. Olli-Matti Oinosen ensi-illan siirto syksylle onnistui, samoin Perttu Leinosen ensi-illan siirto, ja Kari Heiskasen musikaalin siirto vuodella. Lisäksi Kari Heiskaselta tilattiin uusi, korvaava näytelmäteksti ja ohjaus tälle syksylle. Neito kulkee vetten päällä sen sijaan sai lentää suoraan roskalavalle.

Teatterinjohtaja sanoo, että kaikkia vierailevia ohjaajia kohdellaan samalla tavalla kannustaen. Kuitenkin ainoa naisen ohjaama tuotanto tuhottiin. Varmaankaan ei ole ollut suunnitelmallista, että ohjelmistossa komeilee nyt seitsemän miesohjaajan suora. Tasa-arvoasioissa teot puhuvat silti enemmän kuin vuolaat sanat.

Striimaus jätettiin Neito kulkee vetten päällä -esityksestä teatterinjohtajan mukaan tekemättä, koska se olisi vaatinut harjoittelua. Monet asiat vaativat harjoittelua, ja juuri sitä teatterissa tulisi tehdä. Kuten toimittaja Jussi Ahlroth Ylen Aamu-tv:n Jälkinäytöksessä tätä tapausta kommentoi, striimauksen opetteluun kannattaisi näinä aikoina satsata.

Neito kulkee vetten päällä ”paisui sovitusta mittaluokastaan” teatterinjohtajan mielestä. On vaikea ymmärtää, miten tällainen voisi olla ammattimaisesti johdetussa teatterissa mahdollista, kun esitys läpäisi kaikki asiaankuuluvat raami-, malli- ja tuotantopalaverit ja pysyi materiaalibudjetissaan. Jos esityksen eteen nähtiin talossa erityistä vaivaa, eikö juuri tällaista esitystä olisi syytä juhlistaa yhdessä yleisön kanssa?

Lavasteiden säilytyksen ongelma, jota teatterinjohtaja yhä pohtii, ratkaistiin, ja ratkaisusta kerrottiin johtajalle kahteen kertaan. Lavasteet olisivat mahtuneet 20 neliömetrin kokoiseen konttiin. Sen sijaan ne hajotettiin ja heitettiin roskakoriin. Lavasteiden tuhoaminen alkoi jo 5.3, yhtä aikaa kun talon näyttelijäkunta vielä keskusteli teatterinjohtajan kanssa esityksen jatkosta. Keskustelutilaisuuteen ei ollut Neito kulkee vetten päällä -työryhmää kokonaisuutena kutsuttu.

On hienoa, että teatterinjohtaja tunnustaa Neito kulkee vetten päällä -esityksen taiteellisen arvon. Mutta millainen kulttuurilaitos heittää arvokasta taidetta kaatopaikalle? Yhdyn teatterinjohtaja Auvisen sanoihin, että tilanne näyttää absurdilta. Ja sitä se onkin.

Hanna Ojala

Aiemmat kirjoitukset: