Talkootyönä ja paikallisten päättäjien ja asukkaiden tuella alkaneita, tänä vuonna 30:tta vuottaan juhlivia Täydenkuun tansseja on viime vuosina leimannut paikallisten päättäjien nihkeäksi muuttunut suhtautuminen sekä niukka rahoitus. Sitkeästi on kuitenkin pysytty pinnalla.

Eräänlaisella vedenjakajalla seisovan tapahtuman on syytä katsoa, minkälaiseksi festivaali alun perin muodostui ja miksi, kenelle festivaalia tehdään ja minkälaisella ohjelmistolla.

Festivaalin perustivat pyhäjärvinen tanssivaikuttaja Marketta Viitala, palkittua tanssitaiteilija Tommi Kitti sekä akateemikko Marjo Kuuselaa. Ajatus syntyi, kun Viitala ehdotti ammattilaisten kesätapahtumaa paikkakunnalle.

”Minun ehdotuksestani festivaalista tuli aika uudenlainen, osittain esitys-, osittain opintotapahtuma Suomessa”, kertoo Viitalan ystävä ja 1990-luvun alussa miehensä Tommi Kitin kanssa paikkakunnalla vaikuttanut Marjo Kuusela.

2000-luvun alussa ohjelmisto meni Kuuselan ja ehkä paikallisen yleisönkin mielestä vähän liian postmoderniksi.

”Kun komea Inmet-areena valmistui, sinne vietiin tilaan sopimattomia esityksiä, jotka sitten vaikuttivat seuraavan vuoden pääsylipputuloihin laskevasti.”

Mitä Kuusela miettii nyt, juhlinnan keskellä?

”Paljon oli ennakkopelkoja, suurimpana se, mikä on esittävän taiteen tilanne tällä hetkellä. Yleisö on joutunut olemaan kotona, ja kyse ei ole pelkästään koronan pelosta, vaan myös jo tottumuksesta. Minkälainen on kaupungin suhtautuminen, joka on jo jonkin aikaa ollut nuiva ja nyt vielä nuivempi?” pohtii Kuusela.

”Mehän uudistimme tanssijoiden kanssa Pelurit-teokseni (vuodelta 1990) tänne. Olimme vuoden 2020 lopulla yli viikon residenssissä Pyhäjärvellä ja esiinnyimmekin täällä. Näin saimme tanssijoille pohjapalkan ja pystyimme harjoittamaan teoksen. Pelureissa on nyt 45 minuuttia ihan uutta materiaalia. Keväällä tulikin sitten tieto, ettei koko festivaalia ehkä tulekaan, koska Pyhäjärvi on leikannut avustustaan niin paljon. Se oli kauhea tilanne. Olimme jo valmistaneet teosta ja maksaneet tanssijoillekin osan palkasta! Tähänkö me nyt sen jättäisimme? Onneksi Kulttuurirahasto pelasti tilanteen ja festivaali pystyttiin järjestämään. En tiedä, tajuavatko kaupungin päättäjät, mitä saivat aikaan!”

5 000 asukkaan Pyhäjärvellä juhlittiin 30-vuotiasta festivaalia ristiriitaisissa tunnelmissa. Pyhäjärven kaupunki leikkasi juhlavuottaan viettävän festivaalin jo ennestään pienestä avustuksesta 60 prosenttia pois. Tämä vaikutti suoraan myös Taiteen edistämiskeskuksen avustukseen, jonka suuruus on sidottu kaupungin jakaman rahan määrään. Festivaalin juhlavuoden pelasti Suomen Kulttuurirahaston tälle vuodelle jakama lisäavustus 75 000 euroa. Juhlavuonna voittoa tavoittelemattoman festivaalin budjetissa julkisten avustusten osuus on yhteensä 45 prosenttia ja omarahoitusosuus 55 prosenttia.

Juuri ennen tapahtuman alkua festivaalitoimiston eteen salkoon nostettu sateenkaarilippu nostatti pienen myrskyn pohjoispohjanmaalaisessa vesilasissa.

Näissä tunnelmissa festivaalin uusi toiminnanjohtaja Taina Ala-Ketola aloitti työnsä viime keväänä. Häneen kohdistuu paljon odotuksia, sillä festivaalin ja pyhjärvisten yhteishengen takuumies, taiteellinen johtaja Alpo Aaltokoski, on ilmoittanut luopuvansa monivuotisesta pestistään ensi vuonna. Hän on tullut useamman kerran hätiin, kun paikkakuntalaisten usko tanssitaiteen elävöittävään voimaan on alkanut hiipua. Kuka hänen työtään tulee jatkamaan, on vielä auki.

Aikoinaan koko suomalaiselle taidetanssille merkittävä festivaali on myös täysin toisenlaisen tilanteen edessä kuin 1990-luvun alkuvuosina. Etelä-Suomessa on nykyisin useita nykytanssitapahtumia, eivätkä etelän nykytanssiyleisö ja -tekijät matkusta entiseen tapaan 450 kilometrin päähän katsomaan esityksiä.

Tänä kesänä festivaalin tilaisuuksiin osallistui kuitenkin lähes 4 000 vierasta ja maksullisten esitysten koronarajoitetun täyttöasteen keskiarvo oli 83 prosenttia.

Lue koko Minna Tawastin kirjoittama artikkeli teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/2021.