Kivinokan kesäteatterin johtaja ja ohjaaja Kari Kinnaslampi heräsi kesäkuussa Uppo-Nallen ensi-illan alla some- ja sähköpostimyrskyyn. Sen olivat hämmentäneet käyntiin rokotusvastaiset tahot tulkittuaan, että esityksessä kannatetaan koronarokotuksia.

Tai tulkinneet ja tulkinneet: maalittamisen eli järjestelmällisen häirinnän ja mustamaalaamisen syyksi ei yleensä tarvita kuin maalittajan halu löytää näennäinen syy öykkäröinnilleen ja näin nostaa esiin omaa asiaansa. Usein varsinainen motiivi on omaa agendaa esittelevien viestien mahdollisimman laaja levikki – ja sitähän provosoimalla saa.

Pelkkä epäasiallinen arvostelu ei kuitenkaan ole vielä maalittamista, vaikka arvostelijoiden määrä kasvaisi suureksikin. Oleellista on järjestelmällisyys ja fokuksen siirtyminen henkilöön tai hänen perheeseensä tämän toimen, työn tai päätösten sijaan.

Aina maalittaja ei kuitenkaan halua julkisuutta asialleen, vaan pyrkimyksenä voi olla kohteen vaientaminen ja tämän uskottavuuden murentaminen julkisuudessa. Trollaamisen eli häiriköinnin lisäksi keinona voi olla uhkailu väkivallalla.

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti pyysi kesän aikana taiteilijoilta kertomuksia maalituskokemuksista. Vain yksi yhteydenotto tuli. Taiteilijoiden häirintä lienee Suomessa vähäisempää kuin vaikkapa toimittajien, mutta hiljaisuuteen voi olla muitakin syitä. Kansainvälisen sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja, näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Veera Tyhtilä kertoo, että järjestöön on ollut yhteydessä häirinnän kohteeksi joutuneita taiteilijoita, erityisesti niistä maista, joissa uhkaukset ovat edenneet myös konkreettiseksi väkivallaksi.

”Suomessa tapauksia on vähemmän, mutta tämä saattaa tietysti johtua myös taiteilijoiden tai taidelaitosten ennakoivasta itsesensuurista. Uskalletaanko riskialttiita aiheita tuoda näyttämöille? Teatteri eroaa esimerkiksi kuvataiteista siten, että näytelmällä on aina selkeä tapahtuma-aika ja -paikka. Tämä tekee teatterista kohteena haavoittuvan.”

Oikeus välttää väkivaltaa
Kivinokan tapauksessa somessa julkaistiin myös väkivalla uhkaavia viestejä, joilla kerättiin samanmielisiä ensi-illan katsomoon. Teatteri ei halunnut vaarantaa lapsikatsojia ja ilmoitti poistavansa tiettyjä kohtauksia. Niinpä se sai niskaansa myös teatteriväkeä, joka paheksui näytelmätekstiin puuttumista ja kohtausten poistamista .

”Jokaisella on oikeus pyrkiä vähentämään tai välttämään kokemaansa vaaraa, väkivallan välttämisestä puhumattakaan”, huomauttaa Tyhtilä.

”Mutta olisi kuitenkin tärkeää luoda sellainen yhteinen järjestelmä, jossa kenenkään ei tarvitsisi niin tehdä. On tärkeää, että ilmaisunvapaus säilyy ja rohkeitakin taiteellisia kannanottoja voi tehdä ilman pelkoa. Painostamisella pyritään vaientamaan, ja teatterin, kuten muidenkin taiteiden, on uskallettava osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.”

Maalittamistilanteet eskaloituvat nopeasti ja usein tavoilla, joita on vaikea ennustaa. Poliitikot, tutkijat, toimittajat ja oikeudellisten instituutioiden edustajat ovat jo vuosia olleet – yleensä äärioikeiston masinoiman – häirinnän suosikkikohteita, kuten poliisikin. Ylikomisario Jari Taponen johtaa Helsingin poliisilaitoksen ennaltaehkäisevää toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa kaupunkilaisten turvallisuutta sekä ehkäistä rikoksia ja vastakkainasettelua. Hän muun muassa keskustelee ahkerasti Twitterissä maahanmuutosta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta. Yksi toiminnan tavoitteista on väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy. Taponen on itsekin ollut monesti maalittamisen kohteena sekä saanut tappouhkauksia.

”Olimme mukana Kivinokan tilanteen ratkaisemisessa. Siinähän oli sellaisia piirteitä, että uhkailu näytti vaikuttavan näyttelijöiden turvallisuuteen, joten varmistimme ensi-illan häiriöttömän kulun”, kertoo Taponen.

Lue koko Minna Tawastin kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/2021