Kuinka esittävien taiteiden käy rahoituksen uudistuksissa? Miltä korona-aika näyttää edunvalvojan näkökulmasta? Suomen Teatterit ry:n (Stefi) uuden toimitusjohtajan Kaisa Paavolaisen mukaan suomalaisen teatterin rahoituksessa on meneillään iso turbulenssi.

”Tällaisen kulttuuripolitiikkahallintonörtin kannalta elämme erittäin kiinnostavia aikoja”, Kaisa Paavolainen sanoo.

Paavolainen siirtyi elokuun alussa Stefiin Teatterikeskuksen toiminnanjohtajan tehtävästä. Vapaiden ryhmien parissa tutuksi tullut edunvalvontatyö jatkuu nyt laitosteatteriverkoston piirissä. Vaikka viran vaihto vaatii näkökulman muuttamista, muutos ei ole suuri.

”Koko ajan edunvalvontaa on tehty yhteisessä rintamassa, vaikka haasteet ovatkin vähän erilaiset vapaissa ryhmissä ja vos-teattereissa”, hän sanoo.

Paavolaisen edeltäjä Tommi Saarikivi työskenteli Stefin toiminnanjohtajana viisitoista vuotta. Jättäessään tehtävänsä alkukesällä Saarikivi oli optimistinen sen suhteen, että teatteri selviää rahoitusuudistusten pyörteissä. Hän ei uskonut suomalaisen kulttuurin alasajoon (ks. haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus 4/2021).

Alan täydelliseen romahdukseen ei usko myöskään Paavolainen. Hänen mukaansa yhteistyö poliitikkojen kanssa on ollut enimmäkseen hyvää.

”Meidän puolellamme on ollut ainakin elokuun alusta lähtien ministerien kova poliittinen tahto kulttuurin koronarajoitusten muuttamiseksi”, hän vakuuttaa.

Haastatteluhetkellä Paavolainen odottaa kärsimättömänä mutta toiveikkaana sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjettä aluehallintovirastoille. Kulttuuri- ja tapahtuma-alan erityisyyden esiin nostavan ohjauskirjeen oletetaan muuttavan avien tiukan rajoituskäytännön.

Toisenkin asian suhteen Paavolainen on toiveikas. Ministeriöt ovat juuri julkaisseet ensi vuoden budjettiehdotuksen. Opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin määrärahoihin esitetään varattavaksi 578 miljoonaa euroa, mikä on kolme miljoonaa euroa vähemmän kuin tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa. Käytännössä rahapelitoiminnan tuottojen laskua ei kompensoida täysimääräisesti, vaan taiteesta ja kulttuurista leikataan enemmän. Esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän (vos) uudistamiseen esitetään kuitenkin aiempien lisäysten päälle 8,5 miljoonan lisärahoitusta. Vos-järjestelmään tulee myös kolmen prosentin korotus henkilötyövuoden hintaan.

Vapaa kenttä tiukassa tilanteessa

”Vaikka voitonjuhlaan ei ole aihetta, voimme varovasti iloita siitä, ettei vos-uudistukseen varattua rahaa menetetä mittaviin leikkauksiin toisaalla budjetissa, kuten pelättiin”, Paavolainen sanoo.

Haastatteluhetkellä odotetaan myös syyskuun budjettiriihen päätöksiä. Budjettiehdotuksen mukaan vos-teatterit selviävät kuta kuinkin kuivin jaloin. Kansallisiin taidelaitoksiin kohdistuu suuria leikkauksia, mutta toisaalta niiden rahoitus ollaan kirjaamassa lakiin, mikä on merkittävä parannus kokonaistilanteeseen. Vapaan kentän rahoitustilanne vaikuttaa kuitenkin Paavolaisesta huolestuttavalta.

”Esittävä taide hyötyy vielä ensi vuonna vos-uudistukseen varatusta lisärahoituksesta, josta osa ohjautuu Taiteen edistämiskeskuksen kautta vapaalle kentälle. Samaan aikaan näyttää kuitenkin siltä, että veikkausvarojen laskusta johtuva leikkaus voi osua myös vapaan kentän tukiin. Tilanne selvinnee vasta loppuvuodesta.”

Pandemian häntä on pitkä varsinkin vapaan kentän toimijoiden näkökulmasta. Kehitysjohtaja Maaria Kuukorento vapaiden ryhmien edunvalvontatyöstä vastaavasta Teatterikeskus ry:stä arvelee, että pandemian takia teattereiden voi olla vaikeaa tehdä päätöstä valtionosuusjärjestelmän piiriin hakemisesta.

”Korona vaikuttaa yhteisöjen omarahoitusosuuteen, jolla on katettava toimintakuluja. Vos kattaa henkilöstökulut, mutta millä katetaan toiminnan tappioita, jos pandemiatilanne jatkuu tai korona-aaltoja tulee lisää? Toimintaa voi olla helpompaa käynnistää uudelleen Taiken tuella, joka sallii vapaammin kuluja”, Kuukorento pohtii.

”Vapaalla kentällä osa yhteisöistä odottaa tällä hetkellä syyskuun päätöstä valtion koronatuista. Rahat ovat loppu. Jotkut yhteisöt selviytyvät tukien avulla. Tai rakenteet selviytyvät – taiteilijat ehkä eivät”, sanoo Kuukorento.

Vaarana aivovuoto?

Paavolaisen korona-aika on ollut pitkä. Hän muistelee maaliskuussa 2020 lähetettyjä sähköposteja, joissa toisteltiin, että ”tämä on ohimenevää” ja ”ei tämä kauan kestä”.

”Onneksi silloin ei tiedetty, että tämä kestää näin kauan”, hän hymähtää.

”Kevät 2020 oli koronarutistus, ja sitä seurasi turvavälisyksy. Viime marraskuusta alkoi sulku. Alkukevään 2021 oli voimaton olo, kun tilanne vain jatkui, eikä päätepistettä näkynyt. Se vaihtui kuitenkin loppukeväällä toiveikkaaseen oloon”, hän kertaa.

Paavolainen uskoo, että kaiken tämän jälkeen ihmisillä on valtava kulttuurinnälkä ja patoutunut tarve päästä teatteriin.

”Todella toivon, että teatterit saavat pian myydä täysiä saleja. Olen niin teatteri-ihminen sydämeltäni, että uskon, että teatteri ei koskaan kuole. Pelkään kuitenkin, että taiteilijat ja kovilla ollut tuotantoporras eivät kohta enää kestä. Tulee aivovuotoa; tuottajat ja taiteilijat vaihtavat alaa.”

”Jos joudutaan pitkään olemaan ilman yleisökontaktia, mitä se tekee itse taiteelle? On traagista, jos taiteilijat eivät pääse tekemään työtään ja vuorovaikutukseen yleisöjensä kanssa.”

Paavolainen uskoo, että korona tulee vaikuttamaan kauan erityisesti freelancereihin. Ohjelmistoja on jouduttu siirtämään, ja suuretkin talot joutuvat säästämään freelancereiden palkoista.

Kaikesta huolimatta hiljainen linja

Paavolainen huomauttaa, että alalle kohdistetut koronatuet ovat kuitenkin olleet hyviä ja riittäviä jopa muutenkin aliresurssoidulle vapaalle kentälle. Hän painottaa, ettei ole turhautunut tukipolitiikkaan, vaan nimenomaan rajoituspolitiikkaan. Sen suhteen epäoikeudenmukaisuuden kokemus on suuri.

”Kevätkauden suluissa olin turhautunut siihen, miksi ravintolat ovat auki. On arkijärjen vastaista, että vaikka tartuntamäärät kasvavat, jengi laulaa yökerhoissa. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan lobbaus on ollut kovaa. Meidän muskelimme eivät ole olleet heidän muskeliensa veroiset.”

”En silti haluaisi tehdä vastakkainasettelua, eikä ole meidän alamme tehtävä vaatia ravintoloita kiinni. Ravintolat ja teatterit täydentävät toisiaan, usein niissä käydään samana iltana.”

Keväällä kulttuuriväki viesti voimakkaasti päättäjille, että kahden metrin turvaväli on alalle mahdoton.

”Lausuntojamme ei otettu huomioon, kun tartuntatautilakia päivitettiin. Sanoimme, että jos tartunnat syksyllä lähtevät nousuun, järjestystä, jossa paikkoja laitetaan kiinni, tulee muuttaa. STM:n arvio alkukesästä oli, että ’tuskin joudutaan tilanteeseen, jossa kahden metrin turvaväliä tarvitsee soveltaa’.”

”Turvaväliasiasta on puhuttu pitkään virkamiehille ja poliitikoille. Terveysviranomaiset ovat kuitenkin varovaisia, ja poliitikot taas noudattavat terveysviranomaisten ohjeita, mikä on tietysti pandemiaolosuhteissa ihan järkevää. Varsinkin viime vuonna ja kevään aikana myös me järjestöpuolella suhtauduimme kärsivällisesti viranomaismääräyksiin.”

Paavolainen on tietoinen kritiikistä, jota hiljainen, päättäjiä kunnioittava linja on herättänyt.

”Vaikka ollaan vihaisia, ei tarvitse rettelöidä. Rauhallinen linja on ollut mielestäni hyvä valinta. Rajoituskeskustelu on ollut vaikea, mutta olemme onnistuneet hyvin tukien saamisessa ja alkusyksyn aikana rajoitustenkin vaikutukseen on vihdoin kiinnitetty oikeasti huomiota”, hän arvioi.

Lue Kaisa Paavolaisen ja Maaria Kuukorennon haastattelut Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 5/2021.