Haastattelun puolivälissä ruotsalainen näyttelijä ja ohjaaja Anna Takanen kysyy: ”Voinko kertoa yhden kivan asian? Sain kuulla tästä eilen, ja olen niin onnellinen: minulle on myönnetty Suomen Leijonan ritarimerkki! Se ojennetaan ensi viikolla Suomen Tukholman suurlähetystössä. Olen äärimmäisen ylpeä. Perusteluna oli ’Suomen kiitos arvokkaasta, monivuotisesta panostuksesta maidemme välisten suhteiden hyväksi’.”

Anna Takanen on tätä nykyä myös entinen teatterinjohtaja ja kirjailija. Haastattelu tehtiin Lilla Teaternissa, koska Takasen kirja Sörjen som blev (2019) on valmistettu teatteriesitykseksi Lillanissa. Esityksen ohjaa Mikaela Hasán, ja näyttämöllä nähdään Anna Takanen itse sekä haitarinsoittaja Harri Kuusijärvi.

Esitys ja kirja kertovat, kuinka Takanen alkoi selvittää isänsä ja itsensä historiaa, ja kuinka oman isän kohtalo suomalaisena sotalapsena on vaikuttanut myös Takaseen.

Takanen on elänyt Ruotsissa koko ikänsä. Hän valmistui näyttelijäksi Malmön teatterikorkeakoulusta ja työskenteli sen jälkeen 10 vuotta ohjaajalegenda Suzanne Ostenin kanssa Tukholman kaupunginteatterissa. Vuonna 2006 Takasesta tuli Göteborgin kaupunginteatterin johtaja. Vuosina 2014–2019 hän johti Tukholman kaupunginteatteria. Jo ennen johtajanpestejä Takanen oli ohjannut itse useita näytelmiä.

Mutta miksi nyt istumme Lillanissa, Helsingissä?

”Voi sanoa, että kaikki alkoi Fosterlandet-esityksestä.”

Isänmaa eli Fosterlandet sai ensi-iltansa Göteborgin kaupunginteatterissa vuonna 2015. Jo samana vuonna sitä esitettiin Svenska Teaternissa Helsingissä. Ensembleen kuuluivat myös Brigitta Ulfsson ja Alma Pöysti sekä muita suomalaisia näyttelijöitä.

Fosterlandet oli fiktiota, mutta sekin pohjautui isäni sotalapsikokemuksiin. Teimme esityksen yhdessä näytelmäkirjailija Lucas Svenssonin kanssa. Hänelläkin on suomalaiset juuret. Kun vuonna 2016 viimeinen Fosterlandetin esitys oli ohi Tukholman kaupunginteatterissa, isäni sairastui vakavasti.”

Timo Takanen saapui Ruotsiin 4-vuotiaana sotalapsena vuonna 1942. Hänellä oli vakava keuhkotulehdus, Suomessa käytiin jatkosotaa ja Timo-pojan isä oli kaatunut rintamalla. Suomeen jäivät perheestä äiti ja Timon veli. Timo oli Ruotsiin saavuttuaan useita kuukausia lastensairaalassa ennen kuin hänet laitettiin yksin matkalle kohti Hallandin lääniä Länsi-Ruotsissa.

Timo jäi kasvattiperheeseen lopullisesti eikä myöhemmin koskaan puhunut Anna-tyttärelle elämänsä vaikeista asioista.

”Vuonna 2016 isäni sai tietää sairastavansa syöpää, ja 27 päivää diagnoosin jälkeen hän menehtyi. Minä aloitin päiväkirjan, jotta saisin merkityksi muistiin tuon ajanjakson. Kaikki kävikin hyvin nopeasti, yhtäkkiä häntä ei enää ollut, mutta minä jatkoin päiväkirjan pitämistä ja vähitellen käsissäni oli kokonainen kirja.”

Anna Takaselle kirjoitustyö oli surutyötä, ei kirjan julkaisuun tähtäävä projekti.

”Minähän menetin suomalaisen isäni.”

Sörjen som blev julkaistiin vuonna 2019 Ruotsissa ja keväällä 2020 suomeksi Suomessa nimellä Sinä olet suruni.

Takanen alkoi suunnitella yhteistyöprojektia Riksteaternin johtajan Dritero Kasapin, Lilla Teaternin taiteellisen johtajan Jakob Höglundin sekä Östgötateaternin taiteellisen johtajan Nils Polettin kanssa.

”Esiin nousi idea pyytää Mikaela Hasán ohjaajaksi. Se, että Mikaela halusi ryhtyä työhön, näytti minulle uuden taiteellisen kulman kirjaan. Ja tässä sitä ollaan.”

Jo kesäkuussa työryhmä työskenteli kuusipäiväisiä viikkoja Lillanissa.

”Taiteellinen praktiikka on nimenomaan konkreettista työtä. Kaikenlaista voi toki suunnitella itsekseen, mutta vasta harjoitellessa esitys rakentuu. Tasapainoilemme kerronnassa itseäni edustavan kertoja-Annan ja muiden roolihenkilöiden välillä. Joissakin kohtauksissa näyttelen myös isääni, suomalaista isoäitiäni tai isoisääni. Nostamme näkyväksi tarinan syvätason, jotta lopputuloksesta tulee teatteria.”

Lue koko Nina Jääskeläisen tekemä haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/2021.

Artikeln på svenska: Sorgen genom generationer