Sanja Kosonen haluaa löytää tien nuorallatanssijasta tanssijaksi nuoralla. Hän valmisti tänä keväänä itkuvirsiperinteestä inspiroituneen esityksen Ranskassa. Luit oikein, juuri siellä. Millaista oli tehdä esitystä kansainvälisen työryhmän kanssa korona-aikana yhdessä pahimmin tartunnoista kärsineissä maista?
”Olen äärimmäisen kiitollinen, että esitys saatiin valmiiksi! Ensi-illan siirto, lockdown kesken residenssin, ulkonaliikkumiskielto, lupalappujen täyttö, kahden artistin pois jääminen koronan tuomien mahdottomuuksien takia, karanteenit, kymmenet – onneksi aina negatiiviset – pcr-testit, altistumiset, peruuntuneet lennot, teatterit, joiden henkilökuntaa ei saa tavata, Zoom-treenit, turha pelko tai turha huolettomuus… Ja silti mahdollisuus, että tämän projektin kautta pystymme kaikesta huolimatta jatkamaan taiteellista työskentelyä läpi vaikean vuoden, antoi toivoa ja suuntaa kaiken kaaoksen keskellä.”
Kosonen harmittelee kulunutta ylimääräistä aikaa ja energiaa.
”Mieluummin olisin käyttänyt ajan puhtaasti taiteelliseen työskentelyyn. Esitys olisi toisissa oloissa varmasti erilainen. Ehkä valmiimpi, ehkä vähemmän tumma, mutta tärkeintä on, että pidimme siitä kiinni. Periksiantamattomuudesta suuri kiitos kaikille mukana olleille.”
Cry me a riverin ensi-ilta pidettiin turvavälein, maskeilla suojautuneen ammattilaisyleisön edessä maaliskuussa 2021 Cherbourgin La Breche -sirkuskeskuksessa.
”Korona on toistaiseksi siirtänyt seuraavat esitykset tämä vuoden syksylle ja keväälle 2022. Esitys kaipaa nyt kasvamista ja hioutumista ja elävää yleisöä löytääkseen lopullisen muotonsa.”
Lue artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 4/2021.
