Maaliskuussa oli harvinainen tilaisuus astua elävään – ja vieläpä immersiiviseen – esitykseen, jossa yleisön rooli kokonaisuuden muodostumiselle oli aivan keskeinen. Lim-niminen teos yhdisti pelillisyyttä esitystaiteeseen.

Esiintyjä ja taiteellinen tutkija Samee Haapan mukaan yksi teoksen tarkoitus on ehdottaa tapoja organisoida esitystoimintaa myös pandemian aikana turvallisesti. Ja näin pienellä ihmismäärällä – Haapa ja kolme osallistujaa – se 72 neliön suuruisessa huoneessa melkein onnistuikin. Pienenä haasteena olivat turvavälit: ainakin itse unohdin välillä niiden tarkkailun, kun jokin tilanne vei mennessään.

Kaiken keskuksen tuottama lim tapahtui Helsingin teknillisen oppilaitoksen tiloissa Bulevardilla. Saimme jo pihalla persoonalliset, käsintehdyt maskit, ja Haapan hahmo selitti meille pelin säännöt. Sitten piti yksilöidyin ohjein suunnistaa koulun portaikossa kohti pelihuonetta. Aikaa oli vartti, ja jokainen löysi vaivatta oman reittinsä.

Loppuajan vietimme himmeän punaruskeaksi valaistussa huoneessa, johon oli rakennettu epämääräisiä, kasaantuneen laavan kaltaisia muotoja sekä esineitä, joista osassa oli vihjeitä siitä, mitä pitäisi tai voisi etsiä. Pintamuodostelmat olivat kevyitä, osin kasattavia ja liikuteltavia. Haapan eläimellis-inhimillinen asukki liikkui hämärässä ja otti välillä meihin hienovaraisesti kontaktia.

Periaatteessa tilassa olisi voinut viettää puolituntisen tekemättä mitään ja tarkkailemalla muiden puuhia. Mutta tietoisuus järjestetystä tapahtumasta tuntui asettavan jonkinlaisen vaateen toimia. Aika nopeasti löysimme tapoja ”tehdä jotain” tai ”osallistua” eli kiipeillä, siirrellä ja etsiä.

Osallistujan leikkisyydestä riippui, miten aktiiviseksi hän ryhtyi. Hyvin vähän livepeleihin tutustuneena en kovin monta pelaamiseen liittämääni elementtiä huoneesta löytänyt. Enemmänkin koin tulleeni tilanteeseen, josta muodostuu jotain tai on muodostumatta. Paljon riippui omasta fokuksesta ja senhetkisestä mielentilasta.

Tekijät kuvasivatkin limiä välitilaksi, “tilanteeksi, jossa ei vielä tiedetä, mitä tulee seuraavaksi. Se ei ole enää osa entistä, romahtanutta planeettaa, mutta se on liian uusi ollakseen syntynyt.”

Kun tilalle sekä omille toimille on itse rakennettava merkitys, kun konteksti ei tarjoa siihen eksplisiittistä pohjaa, pääsee nopeasti tekemisiin vierauden tunteen kanssa – sekä havaitsee omia strategioitaan mielekkyyden rakentamiseksi. Samankaltaisia tuntemuksia herää tässä pandemia-ajassa.

Minna Tawast

Kaiken keskus: lim. Taiteellinen ja tuotannon johto, ääni- ja valosuunnittelu, pelisuunnittelu, esiintyminen Samee Haapa. Pelisuunnittelu Jana Pejoska. Mukana suunnittelussa Janna Loukas ja Corinne Mustonen. Puvut Kaisa Kemikoski. Lavastus Oscar Dempsey. Tuotanto (tilat) Inna Huttunen. Graafinen suunnittelu ja valokuvat Marko Mäkinen. Ensi-ilta Helsingin teknisellä oppilaitoksella 6.3.2021.

EDIT 19.4. lisätty nimiä tekijäluetteloon ja korjattu esitystilan koko.