Teatteri synnyttää tunteita, mutta harvoin on pelkkä ajatus teatteriesitykseen menemisestä synnyttänyt sellaista tunteiden vyöryä kuin nyt helmikuussa, kun yhtenä kuudesta katsojasta pääsin seuraamaan Koko-teatterin ensi-iltaa Helsingissä näinä poikkeusaikoina.

Palkitun Lucy Kirkwoodin NSFW sai Aleksi Milonoffin käännöksenä suomenkielisen ensi-iltansa hybridimuodossa: striimiesityksenä sekä livenä teatterisalissa muutamalla katsojalle, joiden määrä tippui vielä edeltävänä viikonloppuna annettujen rajoitusten myötä kymmenestä kuuteen.

Aiemmin näytelmä on nähty ruotsiksi Lilla Teaternissa 2013. Koko-teatteri puolestaan on Anna Veijalaisen johdolla esittänyt Kirkwoodia vuonna 2015.

Kirkwood marssittaa brittinykyteatterin perinteiden mukaisesti katsojan eteen kaunistelemattoman, armottoman kuvan maailmasta – jopa konkreettisesti oksettavan, sillä oksennuksella esitys alkaa. Esityksen kuvaamissa miesten- ja naistenlehtien toimituksissa vastuuta ei halua kantaa kukaan, mutta vallan hyväksikäyttöön ja manipulointiin ovat valmiita niin miehet kuin naiset.

Anna Veijalaisen ohjaama esitys on vauhdikas ja tulee pienessä tilassa lähelle. Se istunee lähikuvina striimiksikin. Neljään suuntaan näytteleminen sujuu luontevasti niin konkareilta kuin Elias Saloseltakin, jolle esitys on samalla näyttelijänopintojen lopputyö. Salonen pääsee maalaamaan näytelmän sympaattisimman henkilön, epävarman toimitusharjoittelijan, joka joutuu kohtaamaan ankarat itsesyytökset tehtyään kohtalokkaan mokan kuvavalinnoissa.

Brittiläinen konteksti näkyy skandaalilehdistön ja luokkaerojen kautta, mutta esitys herättelee keskustelua myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja nuorten asemasta työelämässä. Vakipaikkojen sijaan tarjolla on ilmaisharjoitteluja toisensa perään. Kenellä on neuvottelunvaraa tai varaa toimia eettisesti, kenellä ei?

Vaikka vuonna 2012 kantaesityksensä saanut näytelmä sijoittuu kahden printtilehden toimituksiin, kuviin liittyvä tematiikka tuo nyt hakematta mieleen sosiaalisen median. Kuinka paljon itsestään pitää antaa työlle, että saisi pitää paikkansa ja palkkansa, esitys kysyy. Someaikana tulee mieleen täydentää: Kuinka paljon henkilökohtaista pitää jakaa, vaikka palkaksi saa vain tykkäyksiä?

Evianna Lehtipuu

Koko-teatteri: NSFW. Käsikirjoitus Lucy Kirkwood. Käännös Aleksi Milonoff. Ohjaus Anna Veijalainen. Valot, äänet ja lavastus Topias Toppinen. Videot Heidi Bergström. Puvut Virve Balk. Rooleissa Sesa Lehto, Katimari Niskala, Sami Saikkonen, Elias Salonen ja Anna Veijalainen. Ensi-ilta Kokossa 23.2.2021.