Teattereille asetetut koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös näytelmäkirjailijoihin, kertovat sähköpostihaastatellut SUNKLON eli Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry:n toiminnanjohtaja Sonia Meltti sekä Nordic Drama Cornerin eli Näytelmäkulman toimitusjohtaja Hinriikka Lindqvist. Näytelmäkirjailijat saavat palkkionsa tekstiensä teatteriesityksistä tekijänoikeuskorvauksina eli rojalteina lipputuloista.

”Näytelmää kirjoitetaan pitkään, mutta tulot syntyvät kirjailijoille lyhyen ajan kuluessa eli silloin, kun näytelmää esitetään. Jo kevään 2020 sulusta seurasi näytelmäkirjailijoille suuria menetyksiä, luokkaa ’koko ensi syksyn tulot’ tai ’koko ensi vuoden tulot’. Yleisöpaikkojen rajoitukset puolestaan leikkasivat suoraan näytelmäkirjailijoiden tulot 30–50 prosenttiin normaalista. Valtio tuki teattereita, mutta mitään kompensaatiota menetetyistä tuloista ei ole välittynyt näytelmäkirjailijoille”, kertoo Sonia Meltti.

Rojaltiennakot ovat taanneet kirjailijalle edes jotain, vaikka katsojia ei ole ollut tai näytelmää ei ole voitu esittää, lisää Hinriikka Lindqvist:

”Mutta jotkut yksittäiset toimijat paniikinomaisessa ensireaktiossaan pyrkivät koronan varjolla tavallistakin alhaisempiin hintoihin tai pienempiin ennakoihin. Korostan, yksittäistapauksissa.” 

Entä onko striimauksista ollut apua kirjailijoille?

”Tähänastisen kokemukseni mukaan esitysten striimaukset ja tallenteet eivät ole vakauttaneet kirjailijoiden taloutta. Niillä on ollut toki suuri henkinen merkitys näytelmäkirjailijoille: teokset ovat edes jonkinlaisessa muodossa olleet yleisön saavutettavissa”, kertoo Lindqvist.

”Striimauksia on ollut suhteellisen vähän ja niihin saatetaan myydä lippuja normaalia halvemmalla. Lippukohtaiset rojaltit siis laskevat kirjoittajien tuloja striimauksen osalta. Striimauksesta saatetaan sopia myös könttäkorvauksia esilläoloajan perusteella. Käytännöt ovat vielä vaihtelevia, koska asia on uusi”, Meltti kuvaa tilannetta.

Korona-aika on syventänyt jo aiemmin olemassa olleita sudenkuoppia työkseen näytelmiä kirjoittaville.

”Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole palkkaa, eikä niitä oteta huomioon ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia laskettaessa, joten kirjailijat eivät ole voineet luottaa myöskään työttömyyskassan korvauksiin”, muistuttaa Lindqvist.

Meltti kertoo, että tulonmuodostusrakenne pitkittää näytelmäkirjailijoiden kriisiä, joka jatkuu, kun teatterit avaavat ovensa.

”Korvausta pitäisi maksaa jo etukäteen tehtävän työn mukaan. Tästä SUNKLO neuvottelee parhaillaan Suomen Teatterit ry:n kanssa.”

Lindqvist kertoo käytännöistä muissa Pohjoismaissa:

”Tanskassa ja Ruotsissa ensimmäisen 40 esityksen osalta on nimetty minimikorvaukset, joista teatterit eivät saa poiketa, ja korvaukset ovat huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Ruotsin systeemissä tosin vapaan kentän teatteri maksaa aivan saman summan kuin suuri vos-teatteri. Tanskassa voivat vapaat ryhmät tilata kotimaisen näytelmän edullisemmin, mutta silloinkin näytelmäkirjailijan minimikorvaus täyspitkästä näytelmästä on vähintään perusvirkamiehen viiden kuukauden palkkaa vastaava summa. Norjassa kotimaiselle näytelmäkirjailijalle maksettava rojalti on aina enemmän kuin Suomessa.”

sekä lindqvist että meltti peräänkuuluttavat korotusta kirjailijoille maksettaviin korvauksiin jatkuvan tinkaamisen sijaan.

”Heitä ei voi tulevaisuudessa pitää nykyisenkaltaisessa prekaarissa asemassa. Teattereilta tarvitaan suurempaa sitoutumista kirjailijoihin, jotta näytelmäkirjailijat voivat sitoutua teattereihin. Tämän toteuttamiseen tarvitaan lisää rahaa”, painottaa Meltti. 

”Kiitän teattereiden johtajia, dramaturgeja ja ohjelmistosuunnittelijoita jo etukäteen siitä, että ajattelette kotimaisten näytelmäkirjailijoiden teoksia, kun suunnittelette koronan jälkeisiä ohjelmistoja. Kotimaisen nykynäytelmäkirjailijan teos ohjelmistossa on ’joutsenmerkki’ ”, painottaa Lindqvist.

Nina Jääskeläinen