Teatterin, tanssin ja sirkuksen tiedotuskeskukset edistävät taiteilijoiden kansainvälistä verkottumista ja tulonhankintaa. Haasteita riittää koronapandemian jälkeenkin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) leikkasi tänä vuonna esittävien taiteiden tiedotuskeskuksille myöntämiään tukia. Tulevina vuosina leikkauksia on luvassa lisää. Resurssien pieneneminen näkyy tulevaisuudessa myös taiteilijoiden tilipussissa, muun muassa kansainvälisten tulonlähteiden ja potentiaalisten työtilaisuuksien vähenemisenä. Pyysimme tiedotuskeskuksilta sähköpostitse ajatuksia ja kommentteja kansainvälistymisen tulevaisuudesta.

”Tämän vuoden leikkaukset ovat vieneet monta sirkuskentälle kohdistettujen palveluiden budjettiriviä meiltä nollille. Pahimmassa skenaariossa eli leikkauksien jatkuessa saman tasoisina, sirkustaiteilijat joutuvat tulevaisuudessa tekemään kaiken ilman apuamme: heidän on löydettävä keskeiset kansainväliset tapahtumat, joihin kannattaa osallistua, ja luotava sinne kontaktinsa. He joutuvat maksamaan itse matkakulunsa, showcase-kulunsa, messuosaston tai muun vastaavan promootion sekä markkinoinnin kulut. Tämä vie taiteilijoilta sekä työaikaa että rahaa”, kiteyttää Sirkuksen tiedotuskeskuksen (CircusInfo Finland) johtaja Lotta Vaulo. 

Tanssin tiedotuskeskuksen (Dance Info Finland) johtaja Sanna Rekola muistuttaa, että edellisen kerran tiedotuskeskusten resursseja leikattiin merkittävästi noin kuusi vuotta sitten.

”Silloin kohdistimme toiminta-avustuksen leikkauksen lähinnä kansainvälisen toiminnan projekteihin. Vuoden 2021 toiminta-avustuksen leikkaus kohdistetaan Tanssin tiedotuskeskuksessa pääosin henkilöstökuluihin. Pienemmät resurssit vaikuttavat siten kaikkeen toimintaan: vähemmän aikaa sekä kotimaiseen että kansainväliseen toimintaan, vähemmän viestintään, vähemmän kentän palvelutyöhön, vähemmän johtamiseen, vähemmän hanketyöhön ja -valmisteluun”, luettelee Rekola.

Teatterin tiedotuskeskuksen eli TINFOn johtaja Linnea Stara kertoo, että toiminta-avustusten leikkaukset vaarantavat esittävän taiteen ekosysteemin. TINFOlle myönnettävä toiminta-avustus riittää enää asiantuntijoiden palkkoihin. Tiedotuskeskuksella tulisi olla edellytyksiä edistää alan näkyvyyttä ja kehittää kentän toimintaedellytyksiä – etenkin esittävän taiteen kentälle niin tuhoisan pandemian jälkeen. Teatterin tekijöiden ja esitysten kansainvälistymisessä on kyse esitysten elinkaarien pidentämisestä, tekijöiden työllisyydestä, tuotanto-osaamisen kehittymisestä, resurssien tehokkaasta käyttämisestä ja taiteellisten sisältöjen laadusta.

”TINFOn työn hyödyt eivät ole pelkästään kansainvälisen liikkuvuuden näkökulmasta mitattavissa. Tiedotuskeskukset vahvistavat toiminnallaan myös kulttuuripolitiikan tietoperustaa ja ovat oman toimialansa asiantuntija- ja palveluorganisaatioita, Stara lisää.

Tiedotuskeskusten toiminnassa ei ole helppo erottaa kansainvälistä ja kotimaista työtä toisistaan, pohtii Sanna Rekola:

”Äskettäin saimme esimerkiksi myönteisen päätöksen Sirkuksen tiedotuskeskuksen ja kansainvälisten kumppanien kanssa EU:n Erasmus+ -rahoituksen koulutushankkeeseen, jossa kehitetään toimijoiden valmiuksia digitaalisten sisältöjen tuottamiseen. Kahdeksasta kumppanista kuusi on kansainvälisiä, joten koulutustapahtumissa verkostoidutaan kansainvälisesti. EU-rahoituksella lisätään osaamista, jota tarvitaan sekä kansainvälisessä että kotimaan toiminnassa.”

Pitäydytään kuitenkin hetki kansainvälisissä aiheissa. Käytännön tasolla tanssin ja sirkuksen tiedotuskeskukset edistävät taiteilijoiden kansainvälistä näkyvyyttä muun muassa erilaisilla promootioilla.

”Olemme tukeneet taloudellisesti avoimilla hauilla valittujen tanssitaiteilijoiden ja -tuottajien matkoja keskeisiin messu- ja muihin ammattilaistapahtumiin, kuten IETM ja Kedja, sekä ulkomaisten avainhenkilöiden matkoja Suomeen katsomaan esityksiä ja tapaamaan taiteilijoita”, kertoo Rekola.

Lotta Vaulo on nähnyt, mitä konkreettista hyötyä sirkustaiteilijat ovat tiedotuskeskuksen työstä saaneet:

”Sirkuksen tiedotuskeskus tuki Race Horse Companya yhtenä sirkuksen kansainvälisistä kärkiryhmistä sirkusvientihankkeen kautta vuosina 2011–2014. Ryhmän Super Sunday -esityksen pitchaus eli esittely Ranskan Circa-festivaalilla tuotti ryhmälle laajan Euroopan-kiertueen. Agit-Cirk-ryhmän esiintyminen osastollamme Espanjan FiràTarrega-messuilla vuonna 2015 merkitsi näkyvyyttä, jonka ansiosta ryhmä onnistui myymään noin 30 esityskerran Saksan kiertueen. Tiedotuskeskus tilasi ja kustansi esiintymisen. Sirkustaiteilija Kalle Lehto löysi Etelä-Korean PAMS-tapahtumassa vuonna 2017 korealaisen taiteilijan, jonka kanssa alkoi työstää yhteistuotantoa.”

Teatterin tiedotuskeskus myöntää apurahoja suomalaisten näytelmien käännättämiseen. Hakijana voi olla festivaali, agentuuri, kirjailija, kääntäjä tai ulkomainen teatteri, ja apuraha maksetaan suoraan kääntäjälle.

”Tälle vuodelle saimme OKM:ltä korvamerkittyä rahaa käännösapurahoihin
22 000 euroa. Pitää olla tiedossa jokin foorumi, jota varten näytelmäteksti käännetään, kuten tekstin esitys tai lukudraama muun maan teatterin tai festivaalin ohjelmistossa, tai suomalaisesityksen tarvitsema käännöstekstitys ulkomaan vierailulleen. Vuoden 2020 aikana myönnetyillä apurahoilla käännettiin näytelmiä arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, grönlanniksi, katalaaniksi, persiaksi, ranskaksi, ruotsiksi, tšekiksi ja venäjäksi”, kertoo Linnea Stara.

Koronavuonnakaan ’tiekkareissa’ ei ole laakereilla levätty kansainvälistymisen osalta. Stara TINFOsta toteaa, että kansainvälistä mentorointia on ollut jopa aikaisempia vuosia enemmän etäkokouksien yleistyessä. Sirkuksen ja Tanssin tiedotuskeskukset ovat järjestäneet yhteisiä, kansainvälisiä yhteyksiä ylläpitäviä On the Lookout -verkkokeskusteluja. 

”Olemme olleet myös aktiivisesti läsnä sekä mahdollistaneet sirkusammattilaisille etäosallistumisia muun muassa Subcaseen, CINARS:iin, TPAM:iin ja BIAC Biennale Internationale des Arts du Cirqueen. Olemme olleet itse paikalla virtuaalitapahtumissa ja digialustoilla, seminaareissa ja tapaamisissa”, Lotta Vaulo kertoo, ja Linnea Stara täydentää:

”Meilitse ja lukemattomissa etä-palavereissa koordinoimme asiantuntijamatkoja, jaoimme matka-avustuksia, kirjoitimme suosituksia apurahahakuihin, ehdotimme näytelmiä, taiteilijoita ja esi-tyksiä kansainvälisille festivaaleille ja olimme kumppanina monissa festivaali- ja seminaarijärjestelyissä.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää TINFOlle rahoitusta sekä perustoimintaan että kulttuuriviennin edistämiseen. Kansainvälistä liikkuvuutta tukevaa työtä TINFO tekee pääosin hankerahoituksella.

”Tällä hetkellä käynnissä on kolme hanketta, joista euromääräisesti suurin on Suomen Kulttuurirahaston tukema MOTI. Kansainvälinen asiantuntijaraati on valinnut viisi ryhmää, joilla kullakin on ulko- tai kotimainen mentori. Hän on neuvonut ja opastanut tekijöitä kansainvälisille kentille valmistautumisessa”, Stara kertoo.

Toinen TINFOn hanke on OKM:n tukema LUO – mukana eurooppalaisissa tuotantoekosysteemeissä. Sen tavoitteena on vierailunäyttämöiden, festivaalien ja agentuurien sitouttaminen jo tuotantojen alkuvaiheessa osaksi koko prosessia. Kolmas hanke on niin ikään OKM:n tukema TAKO – suomalaisvenäläistä teatteri-taontaa, jonka tarkoituksena on syventää suhteita ja saattaa yhteen teatterintekijöitä Suomessa ja Venäjällä.

Tiedotuskeskusten perusrahoitusta siis leikattiin tänä vuonna ja leikattaneen vastakin. Hankerahoitukset eivät tilannetta pelasta, huomauttavat Rekola, Vaulo ja Stara: jotta hankerahoitusta voi ylipäätään hakea ja saada ja hankkeita toteuttaa, pitää olla riittävästi perusrahoitusta ja verkostoitunutta, ammattitaitoista henkilökuntaa hankkeita suunnittelemassa. Lisäksi hankerahoituksessa edellytetään usein omarahoitusosuutta, joka täytyy löytää toiminta-avustuksesta.

Stara toteaa, että jo lähitulevaisuudessa kansainvälistymisen kehittämishankkeet vaativat myös uutta, vakaammalla taloudellisella pohjalla olevaa rahoitusta:

”Kansainvälistä yhteistyötä on hankala kehittää, jos taiteilijat eivät pääse kohtaamaan kollegoitaan kansainvälisillä areenoilla ja lähialueilla. TINFOn hankerahat menevät suoraan taiteilijoiden liikkuvuuteen. TINFOn yleisavustuksen vähentyessä tukemme taiteilijoille pienenee samassa suhteessa. Ajalliset ja taloudelliset resurssit eivät riitä entiseen malliin.” 

Vaulo pitää avustusten vähenemistä ja yksittäisiksi jääviä hankkeita suoranaisena resurssien tuhlauksena:

”Haluan tässä kohtaa nostaa esille myös kotimaisen toimintaympäristön: vuosikymmeniä kestäneiden mietintöjen, hankkeiden ja selvitysten jälkeen olisi tärkeää viimeinkin saada aikaan esittävien taiteiden kiertuetoiminta. Maassamme on näyttämöitä vaikka kuinka, mutta esitysten kierrättämiseen ja verkostoitumiseen ei edelleenkään ole olemassa struktuuria. On hullua, että jokainen rakenne, joka Suomeen on saatu syntymään, saa rahoitusta vain sen verran, että se juuri ja juuri pysyy pinnalla, mutta rakenteiden välistä yhteistyötä ei rahoita kukaan. Esittävien taiteiden ekosysteemiä pitää kehittää niin, että taiteilijoille syntyy mahdollisuuksia työllistyä. Malleja on jo kehitelty ja ideoita testattu: Tekijä-hanke, Tanssin talon kiertueverkoston kehittäminen, erilaiset toimikuntien mietinnöt ja strategiaohjelmat, Ruotsin Riksteaternin mallin soveltaminen Suomeen – milloin syntyy jotain pysyvää?”

Rekola muistuttaa, että kansainvälinen työ on olennainen osa suurelle määrälle tanssitoimijoita ja sitä laajasti edistäviä ja tukevia tahoja on meillä Suomessa hyvin vähän. 

Pandemia-aika on nostanut entistäkin näkyvämmäksi suomalaisten sirkustoimijoiden työnteon rakenteet.

”Sirkus taiteenalana on lähtökohtaisesti kansainvälistä. Niin kauan kuin Suomessa ei ole mahdollisuuksia kiertää ja teatteritalojen rakenne perustuu vakituisiin ensemble-kokoonpanoihin, tulee suomalainen sirkus tarvitsemaan kansainvälistä toimintaa. Sirkustilastojen mukaan yli 60 prosenttia yleisöistä ja yli 80 prosenttia kansainvälisesti kiertävien ryhmien tuloista tuli ennen pandemiaa maailmalta. On vaikeaa nähdä, että tämä kovin nopeasti muuttuisi. Sirkuksella ei nykyisessä rakenteessa ole elinmahdollisuuksia kotimaassa, ellei kotimaan ekosysteemiä kehitetä ja kiinteitä teatteritaloja jollakin tavoin velvoiteta ottamaan vastaan freelance-taiteilijoita ja vapaan kentän ryhmiä säännöllisesti, kiinteänä osana taiteellista toimintaa”, sanoo Vaulo.

Tanssin tiedotuskeskuksessa surraan uransa alussa olevien taiteilijoiden tilannetta:

”Hankkeet, opintomatkat ja messumatkat ovat erityisen tärkeitä heille, jotka vasta luovat omia verkostojaan ja kartuttavat ymmärrystä kansainvälisestä toiminnasta. Nyt kun online-tapahtumat ovat yleistymässä, toivoisimme että toimijat voisivat hakea suoraan rahoittajilta avustusta myös etätoimintaan, kuten virtuaaliseen ja digitaaliseen promootioon ja esittämiseen, etäosallistumisen rekisteröitymismaksuihin tai laadukkaan videomateriaalin tuottamiseen”, sanoo Rekola.

Ilmastokriisi omalta osaltaan muuttaa esittävien taiteiden ja tiedotuskeskusten kansainvälistä toimintaa.

”TINFOn kansainvälisen toiminnan painopiste lähitulevaisuudessa on taloustilanteen, kysynnän ja ekologisuuden takia lähialueilla, kuten läntisellä Venäjällä, Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Keski-Euroopassa. Kansainvälisyys on taiteilijoille tärkeää oman osaamisen kehittymisen kannalta ja koko taiteen alalle taiteen laatuun liitettävien ominaisuuksien kannalta”, kertoo Stara. 

Pohjoismaista yhteistyötä, Baltia mukaan lukien, vahvistetaan myös Sirkuksen tiedotuskeskuksessa.

Nina Jääskeläinen

Vastauksia tiedotuskeskuksissa ovat pohtineet ja muotoilleet myös Hyde Hytti, Katarina Lindholm, Lotta Nevalainen ja Johanna Mäkelä.