Valitettavan harvojen Suomen teattereiden historiaa on tallennettu kirjan kansien väliin. Merkittävä tapaus oli Helsingin kaupunginteatterin monikulmainen historiikki Kansaa teatterissa, joka ilmestyi Pirkko Kosken ja Misa Palanderin toimittamana vuonna 2007. Kirjoittajina oli joukko Helsingin yliopiston teatteritieteen tutkijoita.
Rovaniemen teatterista julkaistu historiateos Kuohuva talo on syntynyt pitkälti vapaaehtoisvoimin. Sen on toimittanut tietokirjailija ja tutkija FT Pälvi Rantala. Arkistomateriaalin, kritiikkien, uutisten ja ohjelmalehtisten lisäksi teosta värittävät teatterin entisten ja nykyisten tekijöiden vanhat ja uudet haastattelut sekä poiminnat teatteriblogeista.
Kuohuva talo on moniääninen, toimintaympäristönsä näköinen ja tähtää helppoon lähestyttävyyteen. Sisältö ei ole niin analyyttista ja arvottavaa kuin teatterin tutkijoiden jäljiltä. Paikoitellen teos vaikuttaakin enemmän juhlakirjalta, jollaisilla akateemisessa perinteessä on juhlistettu instituutioita tai henkilöitä. Silloin kriittisyys tekee tilaa positiivisten saavutusten esiin nostamiselle. Rovaniemen teatteri – Lapin alueteatteri täytti 70 vuotta ja alueteatteritoiminta 50 vuotta vuonna 2019.
Kuumottavimpia lukuja Kuohuvassa talossa on teatterinjohtajien kausien kartoitus. Kirjoittajaryhmän mukaan pesti on ollut tuulinen paikka ja teatterinjohtajat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Tämä luku erityisesti olisi kaivannut terävämpää ulkopuolista referointia johtajien omasta toiminnastaan antamien lausuntojen jatkoksi.
Teatterinjohtaja Kaija Siikala (1975–1978) syytti lähtiessään Rovaniemen teatterin hallintomallia ”maallikkojen holhoukseksi” ja ”virkamiesteatteriksi”. Silloin jopa opetusministeri Kalevi Kivistö älähti, ettei ministeriö ole pyrkinyt vaikuttamaan Rovaniemen teatterin tulevan johtajan nimittämiseen.
Värikkäimpiä lähtijöitä ovat lehtiotsikoiden kautta olleet Tom Wentzel (2002–2003) ja Kari Väänänen (2015–2018). Wentzelin kausi päättyi kesken luottamuspulaan henkilökunnan kanssa. ”Jos ei ole joukkoja, ei ole johtajaakaan”, Lapin alueteatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Tapio Tuomilaakso perusteli erottamispäätöstä.
Kirjoittajat toteavat, että kansanteatterin nimeen vannoneen Kari Väänäsen eroamisen syitä puitiin niin lehdistössä kuin sosiaalisessakin mediassa. Mutta millä tavoin, sitä ei historiateos avaa eikä tallenna.
Atro Kahiluodon ja Vihtori Rämän yhteinen johtajakausi (2010–2012) osui teatterin evakkoaikaan ja väistötiloihin ulkona Lappia-talosta. ”Kahiluoto/Rämä oli epätodennäköinen työpari, joka kuitenkin kunnioitti toistensa teatterinäkemystä […] mutta heidän ambitionsa ja teatterinäkemyksensä eivät istuneet pienen, yleisöstään riippuvaisen maakuntateatterin arkirealismin ahtaisiin puitteisiin.”
Pitkän linjan johtaja Ahti Ahonen (1985–1987 ja 1992–2002) nähdään visionäärinä, Tytti Oittinen (2004–2010) toi taloon soveltavaa teatteria ja improvisaatiota. Juha Vuorisen (2012–2015) kaudella teatteri ei kuohunut: ”Johtajana Vuorinen oli ehkä liiankin diplomaattinen sekä hallinnollisesti että taiteellisesti.”
Teatterin ohjelmisto-osuudessa kiinnostava on Pälvi Rantalan käsittelemä Jorma Eton Läskikapina-näytelmän kohtalo. Ilta-Sanomien kriitikko Heikki Kataja totesi sen olevan alueteatterin ohjelmavalintana esimerkillinen. ”Rovaniemeläinen teatteritaide syntyy vain Rovaniemellä, ei etelää matkimalla.”
Jykevää tekstiä saduttomista ja fantasiattomista lasten- ja nuortennäytelmistään kirjoittaa Esko Janhunen. Hän vertaa itseään joustavaan tilausajobussiin: pystyy kirjoittamaan asetetut raamit, kohdeyleisöt ja teemat huomioon ottaen. Janhusen mukaan lapset jos ketkä tietävät, että yhden oikean ystävän kanssa kestää kuusisataa kusipäätä.
Lappia kiertävän alueteatteriväen motto kuuluu: ”What happens in Vegas, stays in Vegas.” Eli mikä turneella tapahtuu, se turneelle jääköön. Historiateos jää torsoksi ja huutaa vasta-argumentteja. Jos suut napitetaan sisäpiirissä, kiperät paikat ohitetaan nopeasti ja sensuuri iskee väärässä kohdassa. Historiaa se on riitaisakin historia.
Eeva Kauppinen
Pälvi Rantala (toim.): Kuohuva talo. Taidetta, työtä ja juhlaa Rovaniemen teatterissa. Atrain & Nord 2020, 317 s.
