Turun kaupunginteatterissa nähdään syyskuussa esitys, jonka pääosassa ovat levät. On siinä ihmisiäkin ja meribiologi ja tanssijoita. Mareld-teoksen takana on Fern Orchestra -kollektiivi, jonka esitykset pyrkivät herättämään empatiaa luontoa ja ympäristöä kohtaan.

Fern Orchestran alullepanija on Vespa Laine, alunperin valosuunnittelija. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä koreografien kanssa ja työskennellyt teatterissa, mutta kun hän muutti ulkosaaristoon Itämerelle, työyhteisö jäi kauas ja luonto tuli lähelle.

Vespa Laine kertoo, mitä sitten tapahtui, miksi ja miten hän työskentelee kasvien ja muun elävän materiaalin kanssa.

”Keväällä 2014 löysin takapihaltani pullopuutarhan, jonka olin viskannut pois marraskuussa – luulin että se oli kuollut. Nyt siellä kasvoikin hämmästyksekseni saniainen. Saniaiset ovat eläviä fossiileita, siksi se oli voinut kasvaa siihen purkkiin. Se oli luonut oman biosfäärinsä suljettuun tilaan: jos avaan kannen, se kuolee. Se kestää niin kauan kuin se saa valoa! – Tämä on minusta lohdullinen ajatus ympäristön tilaan nähden.”

Pullopuutarhasta Laine sai idean ensimmäiseen teokseensa Fernsiin, jossa hän tutki, miltä kasvit kuulostaisivat.

”Rakensin oman biosfäärin, kuplan kasveille, sävelsin teoksen, jossa soitin kasveja muuntelemalla niiden sähkövastusta valon, veden ja kosketuksen avulla. Siinä oli esityksellinen osuus, jossa esiinnyin hahmona ja kerroin fotosynteesistä.”

”Mutta:

”Olin harjoitellut teosta vain päivällä, valoisaan aikaan, ja esitys olikin illalla. Huone oli täynnä ihmisiä eli hiilidioksidia. Yksi kasveistani oli ’mennyt nukkumaan’, muut vain ’huusivat’ ja kuulostivat aivan erilaisilta kuin harjoituksissa. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni punk-bändi! Koko teos meni myttyyn, vuorokaudenaika oli muuttunut, kasvit olivat jo tehneet päivän työnsä, ne olivat hädissään.”

Laineelle kirkastui, miten vähän tiedämme kasveista ja miten huonosti ymmärrämme luontoa.

”Suomalaisia pidetään metsäkansana, mutta meidänkin yhteytemme luontoon on katkennut. Maailmalla ei ymmärretä enää biodiversiteetin tärkeyttä, luonto koetaan pelottavana, käsittämättömänä asiana. Ongelmien takana on hyötynäkökulma.”

Lue koko Sanna Kangasluoman artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 5/2020.

Kuva Arboretum Plant Series II:sta, kuvaaja Petri Tuohimaa.