Mustaa, keltaista ja verenpunaista. Jälkikuva Tampereen Työväen Teatterin suurtuotannosta, Hamlet-rockmusikaalista on dramaattinen. Kimmo Viskarin visuaalinen suunnittelu – muhkea, ulkoa musta ja sisältä hunajankeltainen kennomainen kupla tai pallo, ylös ja alas liikkuvat lattian osat ja aasialaisvaikutteiset puvut -– sekä Eero Auvisen selkeät, spektaakkelimaiset valot muistuttavat massiivista stadion-show’ta. Omasta hunajaisesta valtakuplastaan astuvat ulos tämän show’n tähdet, Tanskan surullisenkuuluisat kuninkaalliset hännystelijöineen. Huippuammattilaisten visiot luovat tunnelman yhdessä musiikin kanssa, joka jysähtää kuin rock-konsertissa heti esityksen alussa. Eikä meno laannu ennen kuin esitys on ohi.
Tässä spektaakkelissa kaikki tekijät todellakin ovat yhdessä samalla asialla. Kaikki elementit luovat yhteistä maailmaa ja kertovat samaa tarinaa: lavalla koko esityksen ajan taituroivat kitaravirtuoosit Varre Vartiainen ja Jarmo Saari, edellä mainittujen ja Eeva Kontun säveltämä vivahteikas ja välillä kauas rockista liikkuva musiikki, Tero Saarisen ja Satu Halttusen luoma “liikeidentiteetti” sekä Michael Baranin tarkka ja taitava sovitus William Shakespearen tekstistä – puhumattakaan Otso Kauton ohjauksesta, joka pysyy valitussa tyylilajissa hienosti parodian ja suuren draaman välisellä nuoralla tanssien. Kyse on kuitenkin karvaasta tragediasta eikä Rocky Horror Picture Show’sta. Siksi Hamletin tarkka henkilöohjaus on erityisen tärkeä; kaikki esiintyjät liikkuvat taiten pekingoopperamaisen tyypittelyn ja monisyisen ihmiskuvan luomisen välillä.
Michael Baran on kääntänyt Shakespearen näytelmän ihmeellisen selkeälle suomen kielelle kadottamatta tiettyä ylevyyttä ja huumoria. Näyttelijät eivät joudu taistelemaan loputtomien lauseiden ja vieraanoloisten määritejonojen kanssa, vaan pääsevät hengittämään ja tulkitsemaan pakottomasti sekä puhetta että lauluja. Saarisen ja Halttusen ohjaamassa liikkeessä on Saarisen koreografioista tuttuja käsien liikkeitä ja kehon painon siirtoja sovitettuina tukemaan täysin esityksen ideaa sekä ilmaisemaan myös henkilöiden salattuja intentioita ja tunteita.
Aivan erityisen huikean hahmon näistä aineksista rakentaa Hamletiinsa nuori Saska Pulkkinen. Koko hänen olemuksensa puhuu, vaikka hän on pitkiä aikoja sanomatta sanaakaan. Se ei olisi mahdollista ilman syvällistä fyysisen ilmaisun ymmärrystä ja kokemusta. Pulkkisen notkea ja taiturimainen hahmo tuottaa myös esityksen herkullisimmat ja koomisimmat hetket.
Myös koko muu, parikymmenpäinen näyttelijäjoukko on uinut samaan virtaan. Heistä katsomoon kantautuva energia tuntuu vielä pitkään esityksen jälkeenkin.
Viimeistä vuottaan Tampereen Nätyllä opiskeleva Inke Koskinen piirtää yhtä aikaa uhmakkaan ja herkän Ofelian, joka hukkuu syvään suruunsa. Hänen mielensä järkkyminen korostui erityisesti valoisan, keltaisen kukkapuvun luoman kontrastin myötä. Suvi-Sini Peltolan Horatio on nöyrä tarkkailija, lähes koko ajan läsnä ystäväänsä Hamletia tukemassa. Hänen puheensa on enemmän fyysistä kuin äänellistä. Petra Karjalaisen epävakaan äidin tuska on käsinkosketeltavaa. Hamletin toimijan roolin korostuessa Jari Aholan setä/isäpuolen hahmo tuntuu muuttuvan vaarattomammaksi, aivan kuin hänestä ei olisi todellista vastusta älykkäälle veljenpojalleen. Pentti Helin Ofelian isänä ottaa näyttämön muutaman kerran täysin haltuunsa vahvalla koomisella otteella. Ihan sitä ei olisi tarvittu, sillä hänen pitkälle tyypiteltyä Poloniustaan ei muutenkaan voisi ohittaa. Koominen juonittelija ja puuhaaja muistuttaa kovasti Peking-oopperan hahmoja.
Työväenteatterin kokonaistaideteoksen tulkinta Shakespearen ikuisesta filosofista kääntää Hamletin kokonaan uuteen asentoon. Nuori prinssi on perinteisesti nähty eksyneenä älykkönä, joka pohtii omaa olemistaan eikä kykene toimimaan kuin satunnaisesti ja puolittain ajautuu tilanteesta toiseen. Nyt Hamlet on toimija, hän on yhtä paljon tapahtumien liikkeelle panija kuin juonitteleva setänsä. Hamlet ei välitä siitä, mitä hänelle tapahtuu; hän haluaa kostaa ja onnistuu siinä. Samalla Hamletkin käyttää valtaa manipuloimalla tietoisesti ja voimakkaasti läheisiään. Vallan kuolettava himo koskettaa häntäkin.
Hamletista on maailmalla tehty musikaali- ja oopperatulkintoja vuosien saatossa, joten ainutkertainen tapaus Tampereen rockmusikaaliksi nimetty Hamlet ei tässä mielessä ole. Muita esityksiä näkemättä voi kuitenkin sanoa, että Tampereen Hamlet kelpaisi varmasti kansainvälisille areenoille sekä huolellisen toteutuksensa että omailmeisyytensä vuoksi.
Minna Tawast
Tampereen Työväen Teatteri: Hamlet. William Shakespearen näytelmän suomennos Michael Baran. Ohjaus Otso Kautto. Säveltäjät Eeva Kontu, Jarmo Saari, Varre Vartiainen. Musiikin johto Joonas Mikkilä. Liikeidentiteetti Tero Saarinen, Satu Halttunen. Lavastus, puvut Kimmo Viskari. Valot Eero Auvinen. Rooleissa mm. Saska Pulkkinen, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Jari Ahola, Pentti Helin, Jussi-Pekka Parviainen, Suvi-Sini Peltola, Petrus Kähkönen, Karoliina Vanne. Ensi-ilta suurella näyttämöllä 5.9.2020.
